Täällä paistaa
aina aurinko, ainakin muistikuvissa. Vaikka kyllä mä muistan sen heinäkuisen
myrskynkin ja sen sateen maaliskuussa, kun tuntui että vesipisarat muuttui
merituulessa jääksi. Ei haittaa. Täällä on aina yhtä ihanaa. Tänne on aina yhtä
ihanaa tulla, täällä on aina yhtä ihanaa olla.
En uskalla sanoa
kaikilla, mutta varmaan ainakin monella, on paikka nimeltä loma. Se paikka jossa
on helppoa saada kiinni onnesta, jossa arki kiireineen ja aikatauluineen on
siellä jossakin kaukana... kesämökki, mummola, anoppila tai rantaloma. Meille
se on tää pikkuinen vähän rämä talo eriparisine huonekaluineen, tuli takassa,
meren aaltojen pauhu, lasten äänet kun ne leikkii pienessä makkarissa, koira
syömässä luuta sen takan edessä. Se on ne vanhat kulahtaneet shortsit, meikitön
naama, kasvot käännettynä kohti aurinkoa ja hiekkaa varpaitten välissä.
Mulla on ihan
mahtava Kylie, esimies joka päästi mut tänne vaikkei mulla edes ole lomaa; ”perhe
on tärkein, mene vaan... ” Mun piti lentää tänne vasta torstai-iltana, on
keskiviikkoaamu ja just nyt kaikki on ihan täydellistä.
Martta on ainakin onnensa kukkuloilla,ihana kuva!
VastaaPoistaEnjoy!
VastaaPoistaG