keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

paikka nimeltä loma



Täällä paistaa aina aurinko, ainakin muistikuvissa. Vaikka kyllä mä muistan sen heinäkuisen myrskynkin ja sen sateen maaliskuussa, kun tuntui että vesipisarat muuttui merituulessa jääksi. Ei haittaa. Täällä on aina yhtä ihanaa. Tänne on aina yhtä ihanaa tulla, täällä on aina yhtä ihanaa olla.

En uskalla sanoa kaikilla, mutta varmaan ainakin monella, on paikka nimeltä loma. Se paikka jossa on helppoa saada kiinni onnesta, jossa arki kiireineen ja aikatauluineen on siellä jossakin kaukana... kesämökki, mummola, anoppila tai rantaloma. Meille se on tää pikkuinen vähän rämä talo eriparisine huonekaluineen, tuli takassa, meren aaltojen pauhu, lasten äänet kun ne leikkii pienessä makkarissa, koira syömässä luuta sen takan edessä. Se on ne vanhat kulahtaneet shortsit, meikitön naama, kasvot käännettynä kohti aurinkoa ja hiekkaa varpaitten välissä.


Mulla on ihan mahtava Kylie, esimies joka päästi mut tänne vaikkei mulla edes ole lomaa; ”perhe on tärkein, mene vaan... ” Mun piti lentää tänne vasta torstai-iltana, on keskiviikkoaamu ja just nyt kaikki on ihan täydellistä. 









2 kommenttia:

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.