torstai 7. huhtikuuta 2016

säännönalaisuuksia



Matkalla lokamaupungin keskustan karkkikaupasta M tekee sääntöjä. ”Säästetäänkö karkit jälkiruuaksi?” Kello on on aamukymmenen. – Ei kulta, ei tarvitse säästää, voitte syödä muutaman ennen kuin lähdetään Martan kanssa rantaan. ”Me saadaan kaikki syödä yksi ennen kuin lähdetään. Sovitaanko niin?” – Voitte te nyt vähän enemmän kuin yhden irtarin syödä, syötte muutaman ja säästätte loput siihen et tullaan rannalta. ”Siis kolme? Kolme on muutama. Kaikki saa syödä kolme karkkia.”

terveellinen ja ravitseva aamiainen


M rakentaa elämäänsä, ja meidän elämään sääntöjä. Säännöt on oikeastaan tärkeämpiä kuin se noudatetaanko niitä varsinaisesti, mutta kaikkeen pitää luoda sääntö tai rytmi – punainen, sininen, vihreä, punainen, sininen, vihreä, punainen... tähti, neliö, ympyrä, kolmio, tähti, neliö... 1,3,2,4,5,7,6,8...



Haen M:n partiosta enkä jaksa laittaa ruokaa, me tehdään poikkeus ja käydään hakemassa ruokaa mäkkäristä. M haluaa tietää onko oikein jos sanotaan että me haetaan ruokaa mäkkäristä joka kolmas kuukausi? Ensin M tosin on todennut että se on aika epäterveellistä, ja siksi meillä ei useinkaan käydä mäkkärissä, mutta joskus käydään. Vastaan että me käydään mäkkärissä aina silloin tällöin, kun väsyttää ja kaikilla on nälkä. – Siis joka toinen kuukausi?


lauma rakastaa pelihallia yhtä intohimoisesti kuin mä inhoan sitä


Säännöt luo turvallisuutta muuttuvassa maailmassa, ja luomalla ihan kaikkeen säännön voi saada aikaan tunteen siitä että ympäristöään voi hallita. Pupu tulee kuistin alta maanantaisin. Perjantaina saa ostaa ruokaa koulusta. Tiistaina laitetaan jalkaan lenkkarit. Jos eilen söi aamiaiseksi jogurtin, syödään tänään muroja ja huomenna paahtoleipää.





Koko perhe on tottunut M:n sääntöihin ja suhtautuu niihin puolihuolimattomalla myhäilyllä. K ei luo sääntöjä, K:lle on tärkeää että kaikki noudattaa valmiiksi osoitettuja sääntöjä, siis ettei jonossa kiilata, koulunpihalla juosta tai ylitetä katua punaisella valolla – koska se on väärin.  K joutuu usein pulaan valvoessaan pienen poliisin lailla että muutkin noudattaa näitä yleisiä ja yhteisiä sääntöjä. M:lle on taas aika yhdentekevää mitä muut tekee, kunhan hänellä itsellään on sääntö jota seurata. Tarvittaessa M:n sääntöjä voi muuttaa ja muokata, kuten se että luokkaretkiviikolla lounasta ostetaan koululla torstaisin... mutta vain luokkaretkiviikolla. 




2 kommenttia:

  1. Hei mutta apua. Tää on taas sellainen asia, että eikö kaikki tee niin - tiedätkö fiiliksen? Eikö muiden elämä olekaan sellasta sääntöviidakkoa kuin omassa päässä. Meillä sääntönikkareita on kaksi, ja toinen en ole minä, mutta toinen olen :)

    Mä oon miettinyt, miksi meillä menee tolkuton aika kaiken maailman asioiden jankkaukseen ja metatason vääntöön jostain, jota ei olla edes tekemässä sillä hetkellä, sellaiseen periaatteelliseen keskusteluun just vaikka siitä, miten usein käydään mäkkärissä. Tahti on ehkä just se kerran pari 3-6 kuukaudessa ja just vähän aikaa huomasin keskustelevani (lapsen kanssa) siitä, miten ja millä perusteilla tämä tahti on valittu ja päätetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki taida tehdä niin, mut joo, tiedän tunteen... usein huomaan miettiväni et olis kivaa päästä muitten korvien väliin hahmottamaan maailmaa siten kuin se toinen sen hahmottaa.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.