lauantai 30. huhtikuuta 2016

uusi ja tuore elämä

Mulla oli tänään aivan huikea aamu – oikeesti. Mutta palataan ensin alkuun, siis siihen mistä tää juttu alkoi. Se alkoi siitä kun loman pakkaustohinoissa mun naamakirjaan ilmestyi viesti tuntemattomalta ihmiseltä. Viestissä se kertoi muuttaneensa tänne meidän nurkille ja että meidän yhteinen ystävä oli vinkannut sille että mua kannattais ehkä jututtaa. Freddelle ihmettelin et mitä mä nyt osaan mistään mitään sanoa, vastasin kuitenkin et katotaan sit kun tuun lomalta, mut et mä oon täyspäiväisesti töissä ja mulla on tää perhe ja kalenteri joka repeilee reunoistaan vailla minkäänlaista sosiaalista elämää.

Sit tuli ihana lomaviikko Seasidessa, ja tuli se täysin järjetön duuniviikko sen jälkeen, ja sit tuli päiväperhosen synttärit ja se viikko kun koulussa oli kansainvälisyysviikko, ja vaatebileet, ja se kun piti hoitaa fysioterapianvaraamista ja ravitsemusterapeutin löytämistä ja... sit yhtenä iltana sängyssä maatessani muistin et mähän en koskaan palannut asiaan. Aamutohinoissa kirjoitin viestin jossa rehellisesti myönsin unohtaneeni autuaasti koko jutun. Treffit sovittiin kahvilaan puolimatkan krouviin.

Tiputin tyttäreni tennistunnille ja ajelin kaupunkiin kahvilaan. Tunnistin tyypin heti, se kun näytti siinä kahvilan jonossa niin ihanan suomalaiselta. Muistin et broidi sanoi jo seitsemän vuotta sitten että näytän ihan amerikkalaiselta, ja Stoppan kassa viritti jutustelua englanniksi. Huolimatta siitä et seisoin siinä kassalla Marimekon sadetakissa, tai ehkä juuri siksi?

Ollaanko me uusia sydänystäviä? Tuskin. Mutta tajusin pian istuvani aamukahvilla itseni kanssa. Sen itsen, sen joka oli vasta muuttanut tänne ja yritti rakentaa itselleen elämää uuteen maailmaan. Paikassa jossa kaikki on näennäisesti ehkä samanlaista ja tuttua, mutta kuitenkin erilaista. Nuori nainen, suuren seikkailun alussa. Täynnä odotusta, intoa ja pelkoakin siitä minkämuotoisena tulevaisuus piirtyy eteen. Tutkinto kaukaa Suomesta, on tutkinto kaukaa Suomesta. Ihan samalla tapaa kuin Suomessa tutkinto tuntemattomasta koulusta jostakin Yhdysvalloista on just sen tutkinto tuntemattomasta koulusta jostakin tuntemattomasta paikasta. Mistä saada suosittelijat? Miten päästä alkuun? Mitä tehdä, kenen kanssa jutella, minne soittaa ja mistä etsiä...

Eka vuosi oli mennyt käytännön asioihin. Asumiseen, juoksevien asioiden hoitamiseen, kaupan löytämiseen ja siellä asioimiseen. Miistä lääkäri? Entä lääkkeet? Miten toimii apteekki tai pankki? Miten maksan laskut, tankkaan auton... Lakanoista lähtien kaikki on toisenlaista. Kuvittele itsesi tilanteeseen jossa et yhtäkkiä tiedä miten varataan lääkäri tai mistä voi ostaa ruokaa. Ystäviäkin tarttis löytää, ja työpaikka ja tulevaisuus. Oon aina ajatellut että on helpompaa olla se duuniin tuleva puoliso. Se jolla on jo odottamassa työ ja työtoverit. Toisella puoliskolla on tunneittain tyhjää aikaa ja kysymyksiä vailla vastauksia.


Oli virkistävää palata alkuun. Muistaa kaikkien näitten vuosien jälkeen ne tunnelmat siitä kun kaikki oli vielä alussa. Nuori ja innokas – hyvällä tavalla. Lapseton ja koko elämä edessä. Kiitos aamukahvista! Yhtäkkiä ymmärsin vähän paremmin sitä ystävää joka sivutoimisesti kotouttaa niitä uusia, vasta muuttaneita...