Siirry pääsisältöön

ei saa heittää hiekkaa - vieläkään

ennen se oli japanilaiset turistien hommaa, siis tolkuttomuuksiin menevä valokuvaaminen...


Tuntuu että kevätlomaviikolla kaikki on jossakin, ja ne jotka ei oo, nekin tekee kaikkea tavattoman kivaa ja mielenkiintoista. Facebook täyttyy lomakuvien kavalkadista, olutlasillisista, jäätelönaamoista ja leveistä hymyistä. Kevätlomaviikko kun on täällä se ”hiihtoloma”, yhdet on Floridassa, toiset Meksikossa, kolmannet, neljännet, viidennet ja kuudennet Disneylandissä Kaliforniassa. Jotkut vielä hiihtää Utahissa tai Coloradossa, lähimatkailijat on lomataloissaan rannikolla tai vuoristossa, näissä lukuisissa pienissä lomakaupungeissa. Ne jotka ei vielä olleet tällä viikolla, ne on ensiviikolla tai seuraavalla.

Neah-Kah-Nie Mountain - nää inkkarinimet on aina yhtä makeita...




Amerikka lomailee toisin kuin Suomi. Täällä ei ole kuukauden kesälomaa, ei vaikka olis lomaa kuukauden kesälomaan. Täällä lomaillaan jouluna, ne jolla on paljon lomaa purkissa saattaa lomailla kiitospäivästä uuteen vuoteen. Täällä lomaillaan kevätlomalla ja kesällä lyhyempiä spurtteja, pitkää viikonloppua siellä ja täällä.

Tillamookin meijeriosuuskunta

juustotehtaassa

lauma ja Tilly




Huomenna me ajetaan takaisin kotiin päivettyneinä, vähän resuisina ja suolantuoksuisina, kunnes taas tullaan takaisin. Martan ensimmäinen loma oli hyvä. Kaikilla oli kivaa. Ketään ei kauheesti ahdistanut, M pysyi lestissään ja K oli vain osittain sellainen hiekkaa heittävä standardikaksvee melkein kuusivuotiaan kehossa. O tosin ilmoitti ettei se ole mikään ulkoilmaihminen, mutta se ei varsinaisesti tullut kenellekään meistä uutisena. 

Cape Meares










Meidän Martta. Meidän Martta on koira joka herättää keskustelua kaikkialla ja yleisin kysymys taitaa olla et miten mä oon onnistunut tekemään siitä tollasen. No millasen? Martta on mun sveitsiläinen kello, joka "toimii" suorastaan kyseenalaisien hyvin. Viimeinkin olen saanut itselleni koiran joka pysähtyy itse ennen kadunylitystä, odottaa avonaisen oven ulkopuolella että mä haen pyyhkeen - koska niin nyt vaan kuuluu tehdä - sen sijaan et se painelis märkänä ja hiekkaisena suoraan sisään, kun kerran on mahdollisuus.  Martan kanssa on ilo olla. Se on täydellinen lapsiperheen koira, kestäähän se ilolla ton kolmikon miekkailut, rakentaa yhdessä hiekkalinnoja, pelaa unoa ja on aina ja kaikessa mukana. Niin, eikä se edes karkaa vaikka O - se on aina O - jättää etuoven auki. Se istuu kynnykselle katsomaan maailman menoa. 


miehen aamiainen


Ai miten? No kolmannes on ehkä mun ansiota, jatkuvaa treenaamista, kaksi kolmannesta tulee siitä et se nyt vaan on niin kertakaikkisen loistava tyyppi. Useampikin on näitten päivien aikana todennut että se on "Impressive".


M pääsi kokeilemaan vähän isompaa leijaa



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...