Yksis – yyy niinku
yrjö, k kuin kalle, s niinku sipuli, i kuin iita, s niinku sipuli... Kiitos; Lucy,
Melanie, Rachel, Michelle, Lisa, Melissa. Jään miettimään ettei tavaaminen
vissiin ollut vastapuolen vahvimpia puolia. Aina kun saan uuden nimen,
kirjoitan sen post-it:lle ja liimaan lappusen mun toimiston oveen.
 |
| 36C |
Esitän asiani
vakuutusyhtiön virkailijalle, joka siirtää mut seuraavalle virkailijalle, joka
seuraa mut seuraavalle, joka sanoo että se edellinen tyyppi olis kuitenkin
ollut se oikea ja sit mut taas siirretään. Jokainen kerta esitän asian
uudestaan, Yksis; y niin ku yrjö, k kuin kalle... potilaan vakuutuksen numero,
nimi ja syntymäaika ja miksi soitan. Lopulta saan puhelimeen sen
vakuutusyhtiötyypin joka on vastuussa juuri tämän vakuutustyypin lupakäsittelyistä.
Diagnoosi; krooninen keuhkoembolia. Hengitysvaikeuksia,
suorituskyvynlaskeminen, yskä ja rintakipuja. – Laskutuskoodi? – 78815 ventilaatio-perfuusio-kartoitus.
Onko potilaalla syöpä? – Ei. Onko potilas tupakoitsija? – Ei. Siis ei ole
kasvainta? – Ei ole. Siis haluat tän. Vintlointaatio... siis toimenpiteen
78815? Joo. - Tässä ei kyllä nyt täyty kriteerit. Voitais laittaa
tietokonetomografia? – Ei kiitos. Sehän on ihan eri asia. Haluan edelleen sen
ventilaatio-perfuusio-kartoituksen. Miten niin kriteerit ei täyty? – no kun
täällä sanotaan (lukee listaa) että hyväksytyt oireet tälle veltinaatio... eh,
toimenpiteelle 78815 on kehkoembolia. Mut se tietokonetomografia, sen kriteerit
täyttyis.
Mä istun
tuolissani kysymysmerkinmuotoisena ja yritän olla purskahtamatta nauruun. –
Niin siis potilaan päädiagnoosihan on krooninen keuhkoembolia! – Ai jaa, no
joo. Siis tää vetilitaatio ... toimenpide 78815. Hyväksyntä koodi on A190786256
ja se on voimassa toukokuun 22. asti. Kiitos. Tän ihmisen ammatti –
sairaanhoitaja – on arvioida radiologisten toimenpiteiden tarpeellisuutta. Toivottavasti
sillä oli vaan huono päivä. Joskus vakuutuksen kanssa kannattaa jutella
kahdesti, ekalla kerralla tulee hylky seuraavalla hyväksyntä. Ainoa muuttuja on
siihen langanpäähän sattuva tyyppi. Isoimmat firmat on toki ulkoistaneet
radiologiahyväksyntänsä muille yrityksille, sellaisille joilla on nettipalvelut
joissa homman saa hoidettua kätevästi, paitsi ettei ne vastaukset ja kysymykset
aina oikein kohtaa: Onko potilaalla a) pienisoluinen keuhkosyöpä, b)
ei-pienisoluinen keuhkosyöpä c) potilaalla ei ole keuhkosyöpää – Vastaus:
potilaalla on keuhkosyöpä, mutta me ei vielä tiedetä minkälainen ja siksi me
halutaan tää kuvantaminen. Sellaista vaihtoehtoa ei ole.
Torstai-iltana
menee myöhään. Koulussa on taas se kansainvälisyysilta. Samalla myydään
koululaisten tekemiä taideteoksia. Laitan listaan tarjoukseni omien lasteni
luokkien taiteesta ja olen hämmentynyt siitä miten huikeita luomuksia lapset on
saaneet aikaan opettajiensa kanssa. Jumppasalissa on aivan järkyttävän kuuma ja
hirvittävä meteli.
 |
| Jannujen luokkien töissä oli heijastava lasi, joten niistä ei saanut kuvia. |
 |
| M:n luokan taideteoksessa oli jokaisen lapsen silhuetti |
Useampikin pöytä
soittaa oman kansallisuutensa musiikkia, kiinalaiset esiintyvät tanssien ja toisella
puolella salia myös intialaiset tanssivat. Koko viikon on ollut
poikkeuksellinen sää elohopean pyyhkiessä jossakin 35-40C:n välimaastossa.
Yleensä tähän aikaan vuodesta on 15-20C eikä koulussa ole ilmastointia. K
luokkalaiset esittää kansainvälisiä lauluja. O:n luokka laulaa kiinalaisen
lohikäärmelaulun ja K:n luokka laulaa hepreaksi. Muut luokat laulaa
portugaliksi, ranskaksi ja afrikaansiksi.
Mun suomipöytä on
tylsä. En ehtinyt tekemään mitään kivaa. Ajatus oli paistaa lettuja, mut aika
loppui kesken. Lakuakaan en ehtinyt hakemaan kaupasta ja ruotsalaisilla on
kuitenkin näkkäriä. Mun pöydässä on valokuvakirjoja Helsingistä, suomalaista
lastenkirjallisuutta, Marimekkoa, Iittalaa ja Arabiaa. Aikuisille suunnattu
pöytä, ja paratiisisarjaa jää ihastelemaan usempikin. Intialainen mies kertoo
asuneensa Raahessa puolitoista vuotta, on kuulemma siitä asti kaivannut sinne
takaisin. Sen miehen paratiisi on Raahe. Se sanoo että jonakin päivänä se
näyttää Raahen vielä vaimolleen ja lapsilleen.
Tällaisena iltana
huomaa miten kansainvälisessä ympäristössä me eletään, siinä Kanadan ja
Brasilian välissä. Moni maa ei edes osallistunut ja silti sieltä löytyy ainakin;
Puola, Ruotsi, Norja, Iso-Britannia, Peru, Equador, Jordan, Pakistan, Israel, Tiibet,
Alankomaat, Guatemala, Palestiina, Kreikka, Meksiko, Kiina, Taiwan, Intia,
Ranska, Kenia... Puuttumaan jäivät lasten luokkatovereitten edustamista maista
ainakin Korea, Japani, Kroatia, Venäjä, Ukraina, Irlanti, Italia, Turkki,
Etelä-Afrikka.
Ilta päättyy O:n
hermoromahdukseen. Se istuu mun esittelypöydän alla sopertaen että se haluaa
kotiin. Pakkaan kamat laatikkoon ja kannan sen autoon. Yöllä se pissaa sänkyyn –
en ole yllättynyt. Muutamaa tuntia myöhemmin palohälytin alkaa piippaamaan
patterin loppumista. Metsästän oikeaa hälytintä – ne kun on perhanat kytketty
verkkoon – varhaisessa aamussa. Vähän viiden jälkeen piippaus loppuu, keitän
kahvit Martan kanssa ja lähden töihin auringon noustessa. Onneksi on perjantai.
Perustelen yhden
valtavan vakuutusyhtiön apteekkipalveluille miksi lääkettä a ei voida vaihtaa
lääkkeeseen b – koska potilas syö lääkettä homeallergian aiheuttamaan
keuhkosairauteen eikä hoida sillä jalkasientä... sitä varpaaseen voideltavaa litkua
kun on vaikeeta nauttia sisäisesti, eikä potilaan keuhkot parane varpaita
voitelemalla. Siksi. Lähden kotiin aikaisin. Laumasta kaksi meni suoraan kouluista
kavereilleen, käyn O:n kanssa sohvalle. O pelaa Xboxia, mä otan torkut.
Kommentit
Lähetä kommentti