Siirry pääsisältöön

kohta rytisee - ehkä

Tunti Songdan ETA:an. Kilpavarustelua on kestänyt kolme päivää ja meilläkin on niin pyykit kuin tiskitkin pesty. Paahtopaisti on hellalla jäähtymässä, sitä voi syödä kylmänäkin jos niikseen tulee. Fredde ja varmaan aika moni muukin tarkkailee sääpalvelua. Tuleeko vai eikö, ja jos tulee niin osuuko meille? Tällä hetkellä näyttää siltä varsinainen osuma menee Kanadan puolelle ja me saadaan lähinnä liveilimiöinä tuulia jotka puhaltelee 23 m/s, puuskissa 27 m/s - tavallinen myrsky. Tilanne vaihtelee eri sääpalveluiden välillä ja oikeastaan minuutista toiseen.

meidän putoukset torstaina (vasen) ja perjantaina (oikea), kuva Kiro7 News


Naapuruston facebookissa on jo ilmoittautuneet kaikki moottorisahalliset, ne joille voi pirauttaa kun viereinen kuusikko on kaatunut oven eteen niin ettei pääse ovesta ulos. Eilisen testikierroksen jäljet levittyivät tienvarsille meidän käydessä lauantain asioidenhoitokierroksella. Kaatuneita puita, rikkoutuneita aitoja. Naamiksessa oli jo muutamia kuvia ensimmäisistä tuhoista, rikkoutuneista tuulilaseista, puutarhakalustoista ja tuulen sinne tänne ripottelemista roskiksista kadunvarsilla.

Jannut oli eilen myrskystä huolimatta luokkaretkellä. Torstai-iltana koululta tuli meiliä jossa todettiin että niin kauan mennään kuin koulu ja farmi on auki. No kumpaakaan ei suljettu ja sinnehän ne meni, sateeseen ja tuuleen. 

Tony odottelee tuulta... kaikki on kiinnitetty rautalangalla


Autotallissa on agregaattia varten useampi tankillinen bensaa. Sillä saa pyörimään jääkaapin, netin, valot, lämmityksen ja tarpeenmukaan vedenkeittimen lämmintä vettä varten tai sähkögrillin ruuan lämmittämiseen. Yhtään isoa puuta ei ole niin lähellä että ne ylettyis meidän taloon. Oksia voi toki tulla ikkunoista läpi jos oikein hurjaksi menee, autot on tallessa autotallissa. Vettä tulee edelleen taloon ja jätevesihuolto toimii, me pärjätään kyllä hyvin useampikin päivä.


Aamuyöstä tiedetään missä mennään. Toistaiseksi sataa vettä ja vähän puhaltelee, keskiverto syyssää. Songdan jälkimyrsky on tulossa tiistaina, ne on luvanneet tästä talvesta tällaisen – mysrkyisän. 

Rantsussa on komeat aallot - kuva Kiro7 News

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...