lauantai 29. lokakuuta 2016

nojatuolissa maailmanympäri



Istuin tässä taannoin aamuvarhaisella – kauan ennen kukon kiljaisua – nautiskelemassa aamukahvistani kun viereeni tepasteli silmälasipäinen nuoriherra. Se kipusi mun syliin unentuoksuisena ja seurasi hiljaa mun puuhia. Minä luin. Luin blogeja. Sitten se kysyi; Miksi tossa on noin? – Ai mikä? ”No toi, miksi toi on noin?” Kysyy poika osoittaen blogin banneria. Vastaan ja kerron että blogi kertoo suomalais-ranskalaisesta perheestä, joka asuu Ranskassa, rivieralla. Mä jatkan mun blogikierrosta, mutta nyt aamuinen lapsi kysyy jokaisen uuden blogin kohdalla kuka sitä kirjoittaa, ja missä sen kirjoittaja asuu. Lapsen silmin hahmotan miten mielenkiintoista tää oikeastaan onkaan. Siinä me istuttiin, kahdestaan, ja käväistiin suomalaisten naisten luona kyläilemässä; Turkissa, Sudanissa, Ranskassa, Herttoniemessä, Islannissa, Espoossa, Kabulissa, Töölössä ja Turussa. Erilaisissa perheissä ja kodeissa.

Kiitos tunnustuksesta Marika! Marikan kirjoituksista tulee hyvälle mielelle ja sieltä lähtee aina jotakin mukanaan. Nautin sujuvasta ja humoristisesta tekstistä – paljon.

Ohjeet ovat seuraavat:

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Kirjoittaminen on mun harrastus. Bloggaaminen lähti liikkeelle siitä että oli pakko löytää itselle varaventtiili ettei räjähtäisi, että saisi omia ajatuksiaan jäsenneltyä niin että niistä löytyisi tolkku ja että voisi varmistua että elämä kantaa. Se ei ollut sellaista muodikasta tai tavoitehakuista – kohdennettua bloggaamista. Ei siitä koskaan sellaista tulekaan.

Mitä sitten sanoisin uudelle, aloittelevalle bloggaajalle? Mieti mitä haluat. Pidätkö julkista päiväkirjaa ilman sen kummempia tavoitteita, vai haaveiletko bloggaamisesta ammattina? Jokaisella on oma tapansa ja tyylinsä, etsi sinäkin omasi. Ole rehellinen ja anna vähintäänkin palanen itsestäsi. Mieti kuitenkin mihin haluat vetää omat rajasi.

Annan tunnustuksen seuraaville blogeille. Osa näistä on ammattilaisten kirjoittamia, ihmisten joille bloggaaminen on leipä ja juusto leivälle, mutta miksei heillekin. Oman elämän ruuhkan takia olen jumiutunut niihin samoihin blogeihin vaikka varmaan tekis hyvää välillä vähän avartaa, mutta kun hädin tuskin ehtii näihinkään...

Kiitos naiset kun kirjoitatte:


Suosittelen lämmöllä lähtemään matkalle näitten naisten mukana! 


...ja viimeisenä ripaus huumoria... Sininen zeppeliini, jos kantti vaan kestää eikä herne mene nenään helposti.




4 kommenttia:

  1. Kiitos paljon Yksis! Otan haasteen vastaan ja laitan sen eteenpain mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
  2. Voi että, kiitos paljon! Haasteisiin vastaamisessa mä en kiitoksia ansaitse, sillä oon ehkä kerran tainnut johonkin ehtiä vastaamaan :D Mutta virtuaalisia kanssakulkijoita soisi kyllä kiittää aina kun mahdollisuus tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sanotaankin että kissa kiitoksella elää, niin kummasti se silti lämmittää :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.