Puolimatkankrouvissa
kello herättää viideltä. Aamulenkin sijaan hyppään suoraan sängystä suihkuun ja
yritän muistaa levittää meikit naamalle oikeassa järjestyksessä, aina se ei oo
ihan yksinkertaista – oli viikko kun vasta astuessani työpaikan ovesta sisään
ennen kuutta tajusin unohtaneeni pukea legginssit. Onneksi mekko kuitenkin
ulottui puolisääreen. Ennen puoltaseitsemää meidän rakennukseen pääsee vain
kulkukortilla, mun kortti kelpaa 24/7/365. Onko se sitten onni vai kirous, sitä
en osaa sanoa.
|
hiljainen on kylätie |
|
mun vakkari parkkiruutu keskiviikkoisin |
|
aurinko nousee |
Kävelin
työkavereitten kanssa hakemaan lounasta aurinkoisessa syyssäässä ja istahdin
syömään leipäni mukavaan seuraan meidän keittiöön. Me puhutaan rapujuhlista ja
etanoista, lastenkasvatuksesta ja lopulta syvennyn yhden meidän lääkärin kanssa
keskustelemaan tulevasta esimiehestäni, oltiinhan me kumpikin mukana
valitsemassa Dariusta.
|
aamupäivästä meni melkoinen osa selvitellessä suonensisäisen lääkehoidon kustannuksia |
|
tärkeä työväline netin lisäksi |
Juoksen
palaveriin yläkertaan, istahdan takariviin kipeän tietoisena siitä että joudun
luikkimaan ulos kesken tilaisuuden. Edessä vilahtelee lukuja ja raportteja,
kuukautta eletty neljä päivää ja laskutusvirheitä on jo reilusti yli
sadantuhannen taalan. Muuten joo ihan mielenkiintoista, mutta kun mulla ei ole
mitään tekemistä laskutuksen kanssa. Matkalla autolle tervarin sairaanhoitaja
kävelee yhtämatkaa. Se kysyy onko mulla vapaa iltapäivä, ja kun vastaan
hakevani lapset koulusta aina keskiviikkoisin, se toteaa että ei ole vapaata –
on toinen työpäivä ensimmäisen päälle.
Keskiviikkoisin
poimin lauman koulubussilta vartin kahden jälkeen ajaakseni samantien takaisin
sinne työpaikannurkille Tättiksen terapiaan. Tunnin se selvittelee päätään, mun
katsellessa jannujen leikkejä odotushuoneessa. Kun Tättis pelmahtaa takaisin
odotushuoneeseen me palataan lähtöruutuun, sairaalan apteekkiin hakemaan
flunssarokotteet mulle ja Tättikselle. Jannut on liian nuoria, pitää olla
seitsemän saadakseen rokotteen apteekissa.
|
apteekissa odottamassa rokotuksia |
|
ruuhkaa |
Kotona meitä odottaa
Martta. Martan patja kertoo meille uutisia siitä että meidän tytöstä on
vihdoinkin tullut aikuinen. Se on hippasen alle 15 kk, ja vasta nyt sillä on
ensimmäiset juoksut. Meidän kiertäessä lähilampea lauma muistaa kertoa
jokaiselle vastaantulijalle että Martta on nyt aikuinen ja meidän pitää varoa
ettei se tule raskaaksi koska me ei haluta koiranpentuja. Minä huokailen korvat
punaisina, vastaantulijoitten epäilemättä salaa pohtiessa miten meillä voi olla
aikuinen koira jota ei ole leikattu, täällä kun koirat leikataan usein jo kauan
ennen kuin niitten kasvu on loppunut.
|
nyt se sit on täällä... pöksyaika |
|
Martta ja Martan keppi |
Etsin yläkerrasta Martalle jo keväällä tilatut pöksyt. Koira ei selkeästi arvosta alusvaatemuotia. Fredde on töissä pitkälle iltaan. lauma pakkaa huomiset eväänsä, mä editoin kuvia ja laitan laumalle ruuaksi lämpimiä leipiä ja pussikeittoa.
|
eväitä torstaille |
tohinaa riittää teidän päivissä!
VastaaPoistaKivoja nämä päiväraportit; pitäisi yrittää varmaan itsekin...