Mä en ole koskaan ymmärtänyt vihata maanantaita. En tiedä miksi, Viimeviikon sairastumisen takia tiesin että tänään saattaa olla edessä sotku jos toinenkin, toisaalta ehtiihän tuon - yksi kerrallaan... Jotenkin tavaksi on tullut tehdä maanantaisin pitkä päivä, ehkä siksi että virtaa on vikonlopun jäljiltä enemmän, Fredde sanois että pääsee viimeinkin duuniin lepäämään, mutta jotenkin se päivä vaan tuntuu aina maanantaisin venähtävän.
 |
| Kello soi 5:30, tossut jalkaan ja lenkille Martan kanssa... |
 |
| Lauma laittaa itse omat eväänsä aina edellisenä iltana. Aamulla mä otan eväslaukut jääkaapista ja laitan niihin kylmäelementit. Tättiksellä on vaihteeksi mukanaan termos, jossa lounaaksi kaurapuuroa - ihan omasta toiveesta. |
 |
| Mun ja Martan hetki... kupillinen kahvia, koira ja muutama blogi |
 |
| Mun on pitkään pitänyt ottaa kuva Volvon penkistä. Musta on jotenkin ihanan rintaa röyhistyttävän pohjoismaalaisisänmaallista - onko toi edes sana - että ne on ommelleet saumaan ruotsinlipun. |
 |
| melkein perillä... |
 |
| Kahdesti päivänaikana tuli asiaa sairaalan puolelle |
 |
| Luovutin ja kävin itsekin lääkärissä. On kieltämättä ihan armottoman kätevää että se omalääkäri on töissä samoissa tiloissa kuin minä itse. Mun lääkäri Lekha on syntyperältään intialainen, maailman mukavin ja paras. |
 |
| viidenpintaan suljen koneen ja lähden kotiin |
 |
| ...ja sit pakataan taas eväitä seuraavalle päivälle |
 |
| iltaviini |
 |
| jos on hautonut takapuoltaan toimistossaan liki kymmenen tuntia on melkein kuusituhatta askelta ihan jees... vessaan kun on ehkä kymmenen askelta ja keittiöön suunnilleen saman verran. |
Jee, mä tykkään näistä kuvapäivityksistä! Toki teksteistäkin, mutta arkikuvat siitä, mitä sikmä näkee, on jotenkin tosi kiinnostavia aina.
VastaaPoista