perjantai 21. lokakuuta 2016

lomalla on ihanaa kirjoittaa

mun lauma


Myrskyn jälkeen tuli aurinko. Sitä ennen me tosin käytiin Tättiksen ja Martan kanssa myrskylenkillä ja opittiin muutama asia. Myrskyssä hiekkarannalla sadepisarat sattuu koska niissä on hiekkaa ja että mun uusi tyylikäs sadetakki on muuten tosi hieno, mutta se ei pidä vettä. Toimii siis kaupunkiolosuhteissa lauantaiostoksilla, ei myrskyssä merenrannalla.

josko tällä pärjäis vähän aikaa...


Ekaa kertaa koskaan me ajettiin autolla aamiaiselle, koska – sade. Pohdittiin mitä tehdään samalla kuntilattiin aamiaista. Lettuja ja mansikkahilloa laumalle. Kolme räiskälettä Tättikselle ja Kentsulle, Yksi Ollipollille. Tarjoilija oli vakuuttunut siitä että Ollipolli oli tyttö, huolimatta lukuisista she-he korjauksista ja jannun kuitenkin keskimääräistä rouheammista silmälaseista. Mutta kun pojilla on lyhyt tukka, ja tytöillä pitkä. Kentsun irokeesi kuitenkin tuntui kuuluvan pojalle pituudesta huolimatta. Merimuseo? Akvaario? No ihan alkuun tarvitaan kuitenkin Freddelle sadetakki koska mä varastin takaisin oman viisitoistavuotiaan HellyHansenin, jonka olin antanut Freddelle lainaan.



Meidän piti ostaa vaan sadetakki, mutta kun Hellyllä oli outlet ja sielläkin ale. Sadetakkia, viittä fliseetä, juoksuhousuja, teepaitaa, kolmea sormikasparia, kumisaappaita ja sukkia myöhemmin ja muutamaa satasta köyhempätä me juostaan takaisin autolle. Lapset vaatii lelukauppaan ja lelukaupassa on Legoale. No sepäs sattui. Siinä vaiheessa kun me ollaan käyty ruokakaupassa ja kalakaupassa on sade loppunut ja mereltä työntyy sininen taivas. Ei me tarvita mitään museoita tai akvaarioita.





Me lähdetään rannalle auringonpaisteeseen. Vähitellen jokainen kuorii päältää uuden fliseensä ja kietoo sen vyötäisilleen auringon lämmittäessä. Me kävellään Ollipollin kanssa joelle ja löydetään valtavia simpukankuoria ja jättiläismäinen kuollut meduusa. Martta pörheltää ympärillä. Ranta on edelleen autio ja mulla on koiratutka täysillä. Martalla on edelleen juoksu ja Fredde on ilmoittanut että mun vastuulle jää hankkia sille abortti kun otan sen mukaan rannalle ja riskeeraan. Martta ei kuitenkaan ole lähdössä mihinkään ja ranta on tyhjä. Tarvittaessa olen valmis ryhtymään väkivaltaisiinkin tekoihin välttääkseni eitoivotun raskauden. Onneksi kuitenkin pääsääntöisesti kaikki koirat on leikattu, vaan eihän siihen tarvita kuin yksi.




Fredde laittaa kuvia naamikseen ja saa kommentteja kotoa, että miten on edes mahdollista ettei täällä sada? Ei me tiedetä. Iltapäivällä lauma pelaa Fredden kanssa foosballia autotallissa, Martta rouhii pihalla luuta ja mä istahdan kahvikuppini kanssa portaalle. Elämä on täydellistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.