perjantai 28. lokakuuta 2016

onneksi näitä ei ole usein

Että olipahan viikko. Jotenkin musta tuntuu että totean tän melkein jokaisen viikon päätteksi, mutta tällä kertaa, tää viikko saattaa saada jopa vuoden viikko palkinnon. Tiedättekö, sellainen joka jo sunnuntaina kalenteria katsellessa saa huokaamaan, ja miettimään että miten tästä selvitään hengissä. Siihen kun sit vielä lisätään kaikki se muu ylimääräinen, mitä tälle viikolle sattui osumaan ja tapahtumaan on suorastaan ihme että on perjantai ja kaikki on hengissä ja kai kohtalaisen järjissäänkin.

Ensinnäkin lomalta palaaminen on ainakin meillä aina vähän kimuranttia. Jopa kolmen arkipäivän poissaolo tekee sen että maanantaina arkirutiinit hakee paikkaansa. Yhtä ahdistaa, toinen vipeltää ja kolmas murjottaa.

Maanantai


Aloitan maanantaiaamun istumalla koululla Ollipollin palaverissa. Meitä istuu saman pöydän ääressä; reksi, apulaisrehtori, opettaja, erityisopettaja, koulupsykologi, oppilaanohjaaja, toimintaterapeutti, puheterapeutti, lukiopettaja ja allekirjoittanut. Yhteensä kymmenen aikuista pienen ihmisen asialla. Kokemattomampaa olis voinut hermostuttaa, mutta tottuneesti kaivoi esiin lehtiön ja raportin ja sit tehtiin suunnitelmaa. Puheterapian arvio, oppilaanohjaajan sosiaalistentaitojen ryhmä, lukiopettaja seuraa lukemista ja toimintaterapeutti tarkastaa hienomotoriikan.

Töissä olen joskus yhdeksän jälkeen ja pöydällä on sekalainen pino fakseja, kirjeitä ja sekalaisia kaavakkeita. Kyllä, me eletään edelleen tukevasti faksiyhteiskunnassa terveydenhuollossa. Isommat sairaalat vaihtaa tietoja keskenään sähköisesti, mutta kaikki pienemmät lääkäriasemat, yksityiset vastaanotot ja suurin osa vakuutusyhtiöistä on edelleen vähintäänkin vanhanaikaisia. Mun pöydälle päätyy aina kaikki se mistä kukaan ei tiedä mitä niille pitäis tehdä, on tehohoitopotilaitten sairaalalaskuja,  shekkejä lääkäreille ja klinikalle, vaakutusyhtiöiden sopimuspapereita ja kaikkea muuta joita voin sitten jaella sairaalalaskutukseen sun muualle. Yks sairaalalääkäreistä on lähettänyt mulle meiliä, se on jättänyt mulle jotakin sen työpöydälle kun mä kuulemma tiedän miten tää hoidetaan, ai tiedän vai? Tuleepahan käytyä tehohoitoyksikössä kahvilla Charlien luona - Charlien päivystysviikko. Pyörittelin papereita ja olin kotona joskus seitsemän pintaan.

Tiistai


Tättiksen ihotulehdus – selluliitti – uusii kolmannen kerran kuukauden sisään. Antibiootit-paranee-kuuri päättyy-tulee takaisin. Ärhäkkää tulehdusta on hoidettu lokakuun alusta asti. Tättis esittelee turvonnutta, punoittavaa aluetta ja mä varaan sille lääkärin. Ainoa vapaa aika on on 14:30. Kesken neidin koulupäivän, ja mä joudun taas lähtemään keskellä päivää duunista hoitamaan lasten asioita. Fredde tuo neidin lääkäriasemalle ja palauttaa sen lääkäristä kouluun. Kolmas antibiootti, toivottavasti toden sanoo. Kahdesti on nujerrettu streptokokkia, nyt tähdätään sen bestikseen stafylokokkiin.

Aloitan valmistautumisen perjantaiseen kolonoskopiaan. Kaksi päivää syödään perunasosetta, ylikypsää makaronia, valkoista paahtoleipää, omenasosetta ja keitettyä kanaa. Mausteena suola ja sokeri. Kuiduton ja kummallinen ruokavalio saa pään särkemään ja tekee olosta ärtyisän. Töissä kaikki käy hermoon ja kiukuttelen itsekseni työpöytäni ääressä. Ehdin kotiin niin että poimin neidin kuistilta viedäkseni sen partioon.

Koko perhe on viimeinkin kotona kahdeksan kieppeillä ja me päästään syömään. Tättis kiukuttelee koska se on saanut sakot koulussa. Muutenkin sitä on viimeaikoina tuntunut kaihertavan vähän kaikki.

Keskiviikko


Kello herättää keskiviikon kunniaksi tutusti viideltä. Höylään itseni sisään varttia vaille kuusi ja saan ihan valtavasti aikaiseksi kahdessa tunnissa, ennen kuin kukaan muu tulee töihin. Kuolaan klinikoitten yhteisnyyttäreillä kaikkia herkkuja syödessäni omaa omenasosettani kanan ja paahtoleivän kanssa. Kuulen useammankin kolonoskopiatarinan.

Täkälaisen hoitosuosituksen mukaan kolonoskopiaan ohjataan rutiininomaisesti jokainen riskiryhmään kuuluva 45-vuotias, paksusuolensyöpä joko ensimmäisen polven sukulaisella, tai toisessa polvessa alle 60-vuoden ikää. Jos suvussa ei ole suolistosyöpähistoriaa on ohje aloittaa rutiini kolonoskopiat viisikymppisenä. Vaari kuoli syöpään viisikymppisenä. Kardiologi on painostanut mua hoitamaan tän homman koko vuoden. Keuhkoveritulppapotilaana syöpä on keskimääräistä suurempi riski uudelle keuhkoveritulpalle tai aivoinfarktille. Sen takia ne pitää huolta että muistan mammografian vuosittain ja nyt sitten tän.

Poimin lauman bussipysäkiltä ja me ajetaan lastenneurologille. Ollipollilla on sen päänsärkyaika. Neurologi kyselee ja jututtaa niin poikaa kuin muakin. Käydään läpi vaihtareita, lisätään magnesiumin ja B2-vitamiinin annostusta, ja lääkäri täyttää lääkekaavakkeen koulua varten. Nyt se voi käydä kouluhoitajalta hakemassa päänsärkylääkkeen koulupäivän aikana jos tarvitsee.

Vettä sataa kaatamalla. Me ajetaan matelevassa ruuhkassa seuraavaan tapaamiseen. Bensavalo hehkuu oranssina kojelaudassa. Tättiksellä on keskiviikkoisin sen psykologi, ja vaikka alkuun vähän epäilin tuleeko siitä yhtään mitään, niin nyt näyttäis siltä että terapia on lähdössä hyvin vauhtiin. Tättiksen terapian aikana me käydään kaupassa ja tankkaamassa. Ostan itselleni lihalientä ja omenamehua torstain eväiksi. Fredde poimii jannut kyytiinsä kotimatkalla.

Me madellaan armottomassa ruuhkassa kotiin Tättiksen kanssa. Kello lähentelee taas puoltaseitsemää ennen kuin me ollaan kotona. Tättis tekee poikkeuksellisesti läksyjä, onneksi meillä ei yleensä ole tätä läksyrumbaa.

Kentsu kertoo että sitä kiusataan koulussa – taas. Sama poika jonka kanssa asiaa on tasoiteltu jo pitkin syksyä on aloittanut uudestaan. Kentsu ei pääse mukaan jalkapalloon koska se ei pelaa tarpeeksi hyvin. Kentsu ei pääse mukaan pihaleikkeihin ja poika on jopa uhannut vetää sitä ja sen parasta kaveria Jasonia turpaan jos ne leikkii keskenään. Kirjoitan sähköpostia Kentsun opettajalle ja laitan samaan viestiin mukaan erityisopen. Kerron tapahtuneesta, ja kysyn miten edetään. Kerron myös että tätä on jo hoidettu hiljaisesti välituntiopettajan avulla ja partiossa. Kentsun opettaja vastaa ja lupaa puhua torstaina sen toisen pojan opettajan kanssa ja selvitellä tilannetta.

Torstai


Päivän ruokavalio on omenamehua, lihalientä ja mustaa kahvia. Kuudelta pitää aloittaa varsinainen huuhtelu. Tiedän että tästä tulee pitkä päivä.

Ennen kahdeksaa saan ensin meilin erityisopelta ja sitten Kentsun opelta. Sen toisen pojan opettajan kanssa on juteltu ja tilanne on eskaloitu suoraan rehtorille. Joulupukin kuumalinja on avattu ja torstain pääasiallinen sisältö liittyykin lasten kouluun. Tästä alkaa kahden päivän intensiivinen sähköpostikirjeenvaihto koulunkanssa ja loppupeleissä Kentsu on sivuroolissa ja Tättis vetää pääpokaalin.

Rehtori laittaa puoliltapäivin mulle viestin että kumpaakin poikaa on jututettu, ja että niin välituntivalvonta kuin erityisopetuskin on valjastettu seuraamaan tilannetta ulkona välitunneilla. Pyydän pitämään mua ajantasalla ja tarjoudun taas kerran tarvittaessa perhepalaveriin sen toisen pojan perhen kanssa. Kiusaaminen on aina oire jostakin, en tiedä mitä sen toisen pojan elämässä tapahtuu ja siksi uskon että yhteistyö niin koulun, kiusaajan kuin kiusatun välillä on tärkeää.

Mutta kuten jo totesin, loppupeleissä tämä tapahtuma jäi sivurooliin, sillä viimeisen puolentoistavuorokauden aikana meidän Tättis on joutunut koulussa pulaan kolmasti. Se on päässyt rehtorin puhutteluun oltuaan tappelussa – siis fyysisessä nyrkkirysyssä, joutunut siivoamaan kolttosiaan koulun talonmiehen kanssa, ja tullut poistetuksi luokasta kesken oppitunnin. Sattuuhan sitä, mutta kun Tättiksellä ei ole tämänkaltaista ”rikosrekisteriä”. Yhdessä rehtorin ja opettajan kanssa me yritetään selvittää mistä on kysymys, mikä painaa ja mistä tämä johtuu.  Osa tarinaa on neidin paras kaveri, jolla on pitkä lista rötöstelyitä edellämainityissa kategorioissa, mutta, mutta... miksi juuri nyt. Sunnuntaina kahvitellaan bestiksen äidin kanssa. Keskiviikkona se saa jutella asiasta terapiassa ja toistaiseksi pidetään tää keskusteluyhteys auki ja aktiivisena koulun kanssa.

Torstai-illan partion joudun peruuttamaan istuessani lähinnä vessassa iPadini kanssa. Yö jatkuu samalla ohjelmalla. Kolonoskopiaan valmistautuminen on verrattavissa urheilusuoritukseen, josta selviytyy kun tietää että perjantaiaamuna saa hetken jutella mukavia anestesiologin kanssa ja sit saa mukavat aamunokoset joita voi kotona jatkaa pitkälle iltapäivään.

Kentsulla on parvorokko.

Perjantai



Kolonoskopia. Pitkät päiväunet. Ei löydöksiä. Seuraavan kerran vuonna 2026.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.