Siirry pääsisältöön

myrskynratsastajat

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Kukaan ei enää puhu presidentinvaaleista. Mattomiehet soittaa aamulla ja peruuttaa uuden maton asennuksen – varmuuden vuoksi. Illalla bensa-asemalla on kaaos. Töissä kaikki puhuu tulevasta; Oletko valmis... Onko teillä aggregaatti? Puita lähistöllä? Kaasu vai sähkö? Onko kunnalistekniikka vai jätevesikaivo? Yhtäkkiä elämän perusasiat on kaikkien mielestä ihan järisyttävän mielenkiintoisia.


myrsky - MSN Weather


Alkaen tästä yöstä meille on luvattu kolme mysrkyä. Ensimmäisen pitäisi rantautua viiden aikaan aamulla, tuoden mukanaan tuulia jotka puhaltelee 35m/s. Perässä seuraa taifuuni Songda – hurrikaaniasteikolla kolmonen tai nelonen, sellainen kuin Matthew. Toisin kuin hurrikaani joka heikkenee rantautuessaan, on taifuuneilla tapana voimistua. Songdan huhutaan tuovan rannikolle yli viisitoistametrisiä aaltoja.

Edellisestä tämän kokoluokan myrskystä on kymmenenvuotta. Silloin oltiin sähköittä viikko. Viikossa oppi meikkaamaan pimeässä, keittämään grillillä ja avoimen bensa-aseman metsästyksestä tuli yleinen hupi. Saa nähdä kuinka käy. Osuuko vai meneekö ohitse. Mahikset on kaksi kolmesta.  Jos osuu, on todennäköistä ettei muutamaan päivään tarvitse mennä mihinkään, tai siis ei pääse mihinkään kaatuneitten puitten takia. Jos osuu, on useampi miljoona talous ilman sähköä ja kaikkien lämmittäessä takkaa, ja grillatessa astuu seuraavaksi voimaan saastevaroitus.


On yhtälailla mahdollista että kaikki menee ohi, tai laantuu ennen osumistaan, ja helpotuksen seassa on hienoinen pettymys. Kaikki se valmistautuminen ja ihan turhaan. 

Cliff Mass Weather Blog

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän