Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - tiistai

lenkillä tihkusateessa


Valkkasin näköjään just sen väliviikon kun ei ole partiota eikä kauheesti mitään muutakaan, paitsi koulu ja työ. Koko päivän sataa. On sellaista tavallista ja tylsää. 

Martan aamusyli


Ensimmäiset syyssateet aiheuttaa liikenteessä samanlaisen reaktion kuin ensilumi Suomessa, kaikki kestää eikä kukaan pääse minnekään. Ajomatka vie kymmenisen minuuttia enemmän kuin eskimäärin, huolimatta siitä että olen liikenteessä aikaisin - ennen virallista ruuhkaa. 


aamupuuro ja aamukahvi töissä

Aamun taistelen lääkkeitten kanssa. Meillä määrätään paljon erikoislääkkeitä; hylkimisenestolääkityksiä, syöpälääkityksiä, keuhkoverenpainetaudin lääkehoitoon tarkoitettuja valmisteita, vaikean astman pistoshoiton kehitettyjä lääkkeitä. Yhteistä näille on se että jokainen näistä lääkkeistä painii erilaisessa hintaluokassa kuin ne tavalliset antibiootit, kortisonit ja kipulääkkeet. Minä kirjoitan lausuntoja joissa perustelen miksi niitä tarvitaan... Adempas, Letairis, Esbriet, Xolair, Adempas, Myfortic, CellCept. Kun perustelut ei riitä, tai perusteluista huolimatta hinta jää liian korkeaksi etsin loppurahoituksen muualta.

paloportaat on hissiä nopeemmat

Lounaan hotkaisin työpöydän ääressä, koska satuin varaamaan itselleni kampaajan alakerran ranskalaisesta salongista ruokikselle. Ennen kuin valuin alakertaan kävin kiukuttelemassa iltapäivän pakollista koulutusta – ajanhukkaa, sanon minä! – julistin, ja niin se totisesti olikin. Matkalla pommisuojaan  pysähdyin ohimennessäni sairaalan labrassa tubitestissä. Meillä on sen verran tubipotilaita, että jokainen työntekijä testataan kerran vuodessa. Täällä Aasian kainalossa tuberkuloosi on jokaviikkoinen tuttava, siinä missä moni muukin mielenkiintoinen tartuntatauti.

lounaaksi sunnuntaisen aamiaisen jämiä

kampaaja on meidän alakerrassa

kahvit mukaan koulutukseen

tubitestissä

ihan tuhannen turha koulutus


Iltapäivällä sähköpostissa odotti mielenkiintoinen haaste yhdeltä meidän lääkäreistä. Kysymys koski keuhkosyövän kotihoitoa: Miten se järjestetään? Kumpi on edullisempaa, kotihoito vai polikliininen hoito? Mikä on laskutuksellinen ero? Mitä kautta kotihoito voidaan järjestää? Ei aavistustakaan, mutta huomenna taidan olla viisaampi.


kuittaus ja ulos


Ollipollin opettajalta tuli rasittava sähköposti. Vastaus mun kysymyksiin oli vähättelevä ja vastakysymykseksi mun teki mieli kysyä että kuinka monta vuotta sillä olikaan kokemusta ekan luokan opetamisesta - Ollipollin ope on valmistunut vuosi sitten. Kentsu ja Tättis riitelee taukoamatta. Martta makaa jaloissa mun kirjoittaessa. Ruuaksi on sipulipihviä ja perunamuusia. Eilen syötiin intialaista.

sillä aikaa kun Fredde pesi Martan kanssa auton...

...mä löysin nää kolme yläkerrasta.



Musta tuntuu että olen kymmenen ja raportoin elämääni päiväkirjassa... ”Tänään heräsin taas aikaisin ja lähdin töihin. Tein koko päivän kovasti töitä. Nauroin vähän. Lähdin kotiin ennen viittä.”

ei kuumetta - onneksi!

SURKEA tulos - taas!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

pikkuinen kullanmurunen, olet kamala

Partioliivin juhlakuntoon saattamiseen tarvitaan viiniä. Näillä läpysköillä kun on tarkka järjestys ja tarkat paikat liivinssä. Me telttaillaan. Tai oikeastaan minä ja kaksi lasta telttaillaan – olkkarin lattialla, koska kuka nyt tuolla karhujen ja kojoottien seassa nukkuis takapihalla – se kolmas lapsi ulostettiin käytöshäiriön takia teltasta joskus kymmenen pintaan, ja nukuttuaan ensin yläkerrassa faijansa kainalossa se pelaa nyt Minecraftia onnellisena omasta rauhasta. Kaksi telttailijaa nukkuu vielä. Tilanteen autenttisuuden lisäämiseksi alakerran ikkunat on apposen auki ja mä juon aamukahviani villapaidassa – ihan kuin oikealla leirillä. Tosin kahvi tulee keittimestä ja takapuolen alla on tuttu tuoli. Kohta ne mussukat kömpii ulos teltasta ja puolisen tuntia siitä on ihan mahdollista että kaipaan taas maanantaiaamua ja tyopaikan tasapainoista rauhaa. Mun mielikuvissa aamu on sellainen mukavan seesteinen, tehdään yhdessä ja meillä on kivaa... Käytäntö on osoittautunut olem...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...