Siirry pääsisältöön

viikko elämästä - tiistai

lenkillä tihkusateessa


Valkkasin näköjään just sen väliviikon kun ei ole partiota eikä kauheesti mitään muutakaan, paitsi koulu ja työ. Koko päivän sataa. On sellaista tavallista ja tylsää. 

Martan aamusyli


Ensimmäiset syyssateet aiheuttaa liikenteessä samanlaisen reaktion kuin ensilumi Suomessa, kaikki kestää eikä kukaan pääse minnekään. Ajomatka vie kymmenisen minuuttia enemmän kuin eskimäärin, huolimatta siitä että olen liikenteessä aikaisin - ennen virallista ruuhkaa. 


aamupuuro ja aamukahvi töissä

Aamun taistelen lääkkeitten kanssa. Meillä määrätään paljon erikoislääkkeitä; hylkimisenestolääkityksiä, syöpälääkityksiä, keuhkoverenpainetaudin lääkehoitoon tarkoitettuja valmisteita, vaikean astman pistoshoiton kehitettyjä lääkkeitä. Yhteistä näille on se että jokainen näistä lääkkeistä painii erilaisessa hintaluokassa kuin ne tavalliset antibiootit, kortisonit ja kipulääkkeet. Minä kirjoitan lausuntoja joissa perustelen miksi niitä tarvitaan... Adempas, Letairis, Esbriet, Xolair, Adempas, Myfortic, CellCept. Kun perustelut ei riitä, tai perusteluista huolimatta hinta jää liian korkeaksi etsin loppurahoituksen muualta.

paloportaat on hissiä nopeemmat

Lounaan hotkaisin työpöydän ääressä, koska satuin varaamaan itselleni kampaajan alakerran ranskalaisesta salongista ruokikselle. Ennen kuin valuin alakertaan kävin kiukuttelemassa iltapäivän pakollista koulutusta – ajanhukkaa, sanon minä! – julistin, ja niin se totisesti olikin. Matkalla pommisuojaan  pysähdyin ohimennessäni sairaalan labrassa tubitestissä. Meillä on sen verran tubipotilaita, että jokainen työntekijä testataan kerran vuodessa. Täällä Aasian kainalossa tuberkuloosi on jokaviikkoinen tuttava, siinä missä moni muukin mielenkiintoinen tartuntatauti.

lounaaksi sunnuntaisen aamiaisen jämiä

kampaaja on meidän alakerrassa

kahvit mukaan koulutukseen

tubitestissä

ihan tuhannen turha koulutus


Iltapäivällä sähköpostissa odotti mielenkiintoinen haaste yhdeltä meidän lääkäreistä. Kysymys koski keuhkosyövän kotihoitoa: Miten se järjestetään? Kumpi on edullisempaa, kotihoito vai polikliininen hoito? Mikä on laskutuksellinen ero? Mitä kautta kotihoito voidaan järjestää? Ei aavistustakaan, mutta huomenna taidan olla viisaampi.


kuittaus ja ulos


Ollipollin opettajalta tuli rasittava sähköposti. Vastaus mun kysymyksiin oli vähättelevä ja vastakysymykseksi mun teki mieli kysyä että kuinka monta vuotta sillä olikaan kokemusta ekan luokan opetamisesta - Ollipollin ope on valmistunut vuosi sitten. Kentsu ja Tättis riitelee taukoamatta. Martta makaa jaloissa mun kirjoittaessa. Ruuaksi on sipulipihviä ja perunamuusia. Eilen syötiin intialaista.

sillä aikaa kun Fredde pesi Martan kanssa auton...

...mä löysin nää kolme yläkerrasta.



Musta tuntuu että olen kymmenen ja raportoin elämääni päiväkirjassa... ”Tänään heräsin taas aikaisin ja lähdin töihin. Tein koko päivän kovasti töitä. Nauroin vähän. Lähdin kotiin ennen viittä.”

ei kuumetta - onneksi!

SURKEA tulos - taas!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän