Siirry pääsisältöön

turhuuden markkinoilla

Oon haaveillut räpsyripsistä kauan. Tarkemmin sanottuna olen haaveillut räpsyripsistä toukokuusta 2011 kun ekaa kertaa näin sellaiset jossakin muualla kuin telkkarissa tai lehtikuvissa. Silloin lensin lentokoneella kotiin ja katsoin netistä mitä lysti maksaa... eka laaki $250:sta ylöspäin ja ylläpito 2-3 viikon välein reilun satasen. hautasin unelmani samaan laatikkoon rakennekynsien kanssa. Sen jälkeen oon aina säännöllisin väliajoin törmännyt niihin ihaniin räpsyripsiin, ystävillä ja tuttavilla ja blogistaniassakin - aina joku on menoissa ripsihuoltoon. Mä oon jokainen kerta miettinyt sitä vaivaa ja rahaa... haluaisinko-pystyisinkö-voisinko laittaa moisen summan pelkkään turhuuteen, ja kerta toisensa jälkeen sulkenut sen ajatuksen sinne rakennekynsilaatikkoon.

Muutama viikko takaperin yks ystävätär oli löytänyt uuden ripsarin, sellaisen joka ihan oikeasti pidentäisi ripsiä. Kolleega taas oli menossa sinne kuuluisaan ripsihuoltoon. Kotona istuin tietokoneen ääreen ja laitoin naamiksen paikalliseen naisryhmään kysymyksen; "Missä te käytte laittamassa ripsenne?" Vastaus oli yksiselitteinen ja sain vielä stylistinkin nimen. Netistä löysin tarjouksen $89 täys setti, ostin kupongin ja varasin L:n suostumuksella ajan. 

Eilen oli sitten "the day" ja muun perheen ajellessa jalkapallokentälle minä marssin kauneushoitolaan ripsien laittoon. Stylisti oli mukava mies ja se jotenkin nätisti yritti kertoa mulle että mun omat ripset on keskimääräistä säälittävämmät, hennot, värittömät ja harvat. Ensin valittiin uuden ripsen malli, vaihtoehdot oli kai J, C, D kaaren syvyyden mukaan ja koska mulla ei ole aavistustakaan mistään muodoista tai pituuksista sanoin että se saa valita mulle parhaan. Valinta oli C ja pituus pisimmillään 12, mun oman ripsen ollessa jotakin 8 ja 9:n väliltä. 




Puolisentoista tuntia makasin siinä pedillä silmät kiinni hievahtamatta toisen vuoroin teippaillessa jotakin lappusia mun luomiin ja liimatessa niitä C ripsiä yksitellen kiinni mun omiin silmäripsiin. Eka tunti meni hyvin, sen jälkeinen aika oli tuskaa... hiusten juuret sattui kun päätä ei saanut liikuttaa, silmiä nipisteli, nenää kutitti. Oltiin aika kaukana ihanan rentouttavasta kokemuksesta mun lähinnä odottaessa ja toivoessa että tuska loppuu pian... Minuutit venyi ja tuntui ikuisuudelta ja oli autuasta kun stylisti lopulta sanoi et se on valmis. Siinä hetkessä se muistutus siitä että mun pitäis tulla takaisin 2-3 viikon jälkeen paikkailemaan koloja ja pudonneita ripsiä tuntui lähinnä huonolta vitsiltä, niin ja maksaa se $60 jokainen kerta tästä kidutuksesta. 

Mutta, mutta, mutta... onhan ne nätit. Onhan ne aivan ihanat ja ihan hirmuisen hienot. Onhan se mahtavaa näyttää siltä et on jotenkin kuosissa ilman meikkiäkin - sitä kun ei yli nelikymppisen naisen elämässä tapahdu - huoliteltu suoraan sängystä. 





Aika näyttää miten nää kestää ja aika näyttää miten mä kestän. Vielä en ole päättänyt tuleeko tästä tapa vai jäikö tää vaan kokeiluksi. 


Kommentit

  1. Oooo!!!! Hienot. Mäkin haluun. Mutta nyt saa ne kynnet riittää... Ehkä sit joskus. ;)

    / Älskling

    VastaaPoista
  2. Ei tuo ole turhuutta ollenkaaan :-) Todella hienot :-)

    VastaaPoista
  3. Hyvältä näyttää. Tekoripset taitaa olla yksi sellaisista jutuista, joka on Suomessa yleisempi kuin täällä USA:ssa. Mulla on ollut muutamaan kertaan ja ihanathan ne on. Mulla oli myös hiustenpidennykset 10 vuotta, mutta nyt naturel kun maksavat täällä niin järjettömän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon mahdollista, mullakin vain kourallinen ystäviä jotka ripsiään laittaa...

      Poista
  4. Myöhäinen kommentointi...Suomessa aika laaja hintasgaala ripsissä mutta oman hoitolan laitto 65e ja huolto 40 ja se tarvitsee tehdä keskim 4-6vkon välein ja tuolloin vielä vanhat ripset ihan suht ok.Olen itse aika tarkka näistä ulkonäkö asioista omalla kohdalla ja tuon useammin ei tosiaan tarvitse käydä.Itselleni yllättävää että teillä sielä kalliimpaa tämäntyyppiset hoidot!Ripsesi kuitenkin näyttävät hyvältä,onko kestäneet päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - myös vastaus sun kommettiin ;) Kyllä ne vielä nytkin ihan ookoolta näyttää, vaikka onhan ne harvenneet ja aamulla levittelen ripsiväriä peittämään pahimpia aukkoja. Hokuttelevalta kuulosta sekä suomalainen hintataso, että hoitoväli! Musta kun oikeesti tuntuu aika kohtuuttomalta maata joka toinen lauantai tunnin verran siellä hoitolassa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi