unohdusten aamu

Eilen aamulla M lähti luokkaretkelle akvaarioon. Keskiviikkoiltana mä kysyin siltä et pitkääks mun tietää jotakin erityistä tästä retkestä. Ei kuulemma tarvinnut, normipäivä ja normieväät. Torstain koittaessa pakkaan sen lounaslaukun tavalliseen tapaan, hoidan kaikille vaatteet päälle aikataulussa, pistän K:n omaan bussiinsa ja ajan yöpaidassa bussipysäkille. Bussi tulee ajallaan ja M huikkaa heipat ja hyppelehtii bussiin, istuu alas, avaa reppunsa, vetää sieltä ulos kirkkaan keltaisen paperin ja esittelee sitä mulle bussin ikkunan läpi. Paperissa lukee: ”Muistathan pakata retkieväät muovipussiin, niin että lounaan jälkeen kaiken voi heittää roskikseen tai laittaa kierrätykseen” M istuu bussissa lounaslaatikkoineen, ja laatikossa tavanomaiset kylmäkallet ja eväsrasiat. Repun sivutaskussa vesipullo. Yhden sadasosasekunnin ehdin sadatella, sit huikkaan bussin ovesta tytölle et nähdään koululla.

Me juostaan O:n kanssa autolle ja ajetaan O:n koulun sijasta takaisin kotiin. Pakkaan salamana M:lle uudet eväät muovipusseihin, O:n istuessa autossa odottamassa. Juoksen takaisin autoon ja kaahaan kahdella pyörällä M:n koululle. Juoksen luokkaan ja M julistaa koko luokalle että; ”Mutsi unohti mun eväät...” Vastaan vähintään yhtä kuuluvasti että en muuten tasan unohtanut, vaan neiti itse unohti mainita että niitten eväitten pitää olla muovipussissa. Nappaan M:lta eväslaatikon ja tungen reppuun sen muovipussillisen evästä. Juoksen takaisin autoon ja kaahaan kahdella pyörällä O:n koululle. Loppupeleissä se myöhästyi koulusta vaan kymmenen minuuttia.

Fredden duunissa

Ajan kotiin tavoitteena editoida ja valita sopivat niistä 600 kuvasta joka napsin keskiviikkona. Just kun oon istahtanut koneelle lämmittämään takapuolellani työtuoliani saan tekstarin. O on unohtanut päivän ”show and tell” systeeminsä kotiin, voisko äiti mitenkään tuoda sitä... ja äitihän tietenkin vie lapselle kouluun unohtuneen tehtävän.

oikealla työpaikan oma ostari

Se M:n kouluretki... siis sinne akvaarioon. Ihanaa et menivät luokkaretkelle, mutta, mutta... Tämä retki kun oli niin sanotusti ”working fieldtrip”, vapaasti käännettynä työmatka tai opintomatka. Tän retken tuotoksena kun pitää olla tutkielma – luit oikein, tutkielma – valitsemastaan merenelävästä. Tän viikon loppuun mennessä niitten piti koulussa tehdä kirjallinen tutkimussuunnitelma, ja sit niillä on kaksi viikkoa aikaa tehdä se tutkielma. Siinä pitää olla neljä osaa; johdanto, itse leipäteksti ja sit vielä yhteenveto. Kaikki tietysti koneella kirjoitettuna, tulostettuna ja mieluiten oikealla asettelulla. Otsikkosivulla tulee olla myös kuva valitusta eläimestä. Käytännössä tätä tehdään koulussa, mutta kotona hoidetaan se mitä ei koulussa kerkiä tekemään ja tietty itse se tutkimustyö. Lisäksi niitten pitää rakentaa pienoismalli valitsemansa eläimen asuinympäristöstä. Saanko muistuttaa lukijaa että ne on 6-7 –vuotiaita alakoululaisia. Näin meidän koulussa. M:n luokka ei ole ainoa joka tän tekee, vaan kaikki viisi ekaa luokkaa tekee samaa projektia koko huhtikuun.

Odotetusti koulusta hyppäsi autoon väsynyt lapsi. Liikaa uutta, liikaa poikkeavaa, liikaa jännitystä, liikaa epäjärjestystä, liikaa ääntä. Kaikkea aivan liikaa. Me noukittiin se koulusta koska Fredden piti käväistä toimistolla ja siitä ajatus oli lähteä yhdessä ruokakauppaan. Ilma oli ihanan aurinkoinen. Me jäätiin ulos leikkimään ja nauttimaan Fredden työpaikan kampuksen suihkulähteistä, kävelyteistä ja urheilukentistä. Viiden minsan pikavisiitti venyi ensin varttiin, sitten tuntiin ja puoleentoista. Jannut sai juosta ja purkaa tarmoaan, M keinutteli itseään mun sylissä ja purki päivän tapahtumia. Matildan kanssa oli tullut bussissa riitaa ja M oli sitten ratkonut riitaa nyrkein. M sanoi lyöneensä "vahingossa". Me sovittiin että selvitellään asiaa perjantaina yhdessä aikuisten kanssa. Lopulta se löysi sisäisen zeninsä, ilmoitti haluavansa ravintolaan syömään ja lähti leikkimään poikien kanssa.

Fredden työpaikan urheilukentillä

Kun Fredde vihdoinkin ilmestyi ulos toimistorakennuksen ovesta, M toisti sille vaatimuksensa ja Fredde totes että mikäs siinä, mennään kokeilemaan kampusalueen uusinta ravintolaa. Kannatti mennä, ruoka oli hyvää, olut maistui ja lauma oli tyytyväinen. Sieltä oli hyvä jatkaa matkaa keväisessä illassa ruokakauppaan. 

Fredden työpaikka on toimistokampus. Saman työnantajan toimistorakennuksia pilvinpimein ja niitten välissä sit suihkulähteitä, kävelyteitä ja urheilukenttiä - työntekijöitten käyttöön. Ravintoloita on toimistorakennusten lisäksi firman omalla ostarilla, jonne pääsee vaan kulkukortilla. Osassa on alkoholitarjoilu, osassa ei. Lisäksi kampusalueella on oma postitoimisto, pankki, kampaamo, silmälääkäriasema, lääkäriasema, urheiluvälineliike, lemmikkieläinliike, puhelinoperaattoreiden myyntipisteitä jne. 

Fredden työpaikalla on myös ravintoloita