jinba ittai

Se oli kai pääsiäislauantai kun se seisoi siinä tienposkessa kevätauringossa. Fredde kysyi huomasinko, vastasin et; ”Joo, huomasin – kaunis.” Me ajettiin melkein kotikaupan pihaan ennen kuin Fredde teki uukkarit ja sanoi et pakko mennä katsomaan tarkemmin, mä nauroin ja sanoin et mennään vaan. Me jäätiin lasten kanssa autoon ja Fredde meni katsomaan lähempää, otti muutaman kuvankin ja totes että oli hieno, hieno ja hyvin pidetty selkeesti.

Loppupäivän se palas aiheeseen aina välistä ja sit lopulta sanoin et soita sille. Mitä se ottaa jos ei annakaan, voihan se olla et on jo mennytkin. Sunnuntaina Fredde viimein päätti laittaa sähköpostia sen omistajalle. Mä olin vähintään yhtä kiinnostunut kuin Fredde. Fredde totes et rahoitustakin pitäis kai miettiä ja laittoi mulle lainahakemuksen vetämään nettipankissa. Takaisin kuului vasta maanantaina, niin pankista kuin myyjältäkin. Pankki hyväksyi lainan heti pankin auettua ja se omistajakin halusi tavata.  Maanantai ei sopinut omistajalle ja me sovittiin et päästään katsomaan tarkemmin ja tutustumaan tiistaina, tiistaina töiden jälkeen. Fredde oli menossa yksin ja mä halusin lähteä mukaan, olihan se super ihana.

Niinpä me tiistai-iltana pakattiin koko lauma autoon. M oli täpinöissään; ”Tuleehan se meille? Tuleehan? Voisko se tulla jo tänään?” – Ei voi tulla tänään, muutama päivä menee vaikka me kuinka päätettäis ottaa se. Muutama päivä menee jo paperihommiin ja muihin systeemeihin.

Siinä se odotteli meitä, talon edessä. Sisältä kuului koiran haukku. Lauma piti järkyttävää elämää autossa. En päästänyt niitä ulos kun halusin et saadaan ensin rauhassa katsoa ja tuumata, laumahan oli jo päätöksensä tehnyt. Fredde kysyi et soitetaanko ovikelloa vai odotellaanko, sanoin et soittaa vaan. Oven avaaja sanoi että myyjä on edelleen matkalla töistä kotiin, mutta mennään vaan katsomaan tarkemmin samalla kun odotellaan. Edelleen se näytti ihan yhtä täydelliseltä kuin siinä kevätauringossa tienposkessa, kauniilta ja hyvinpidetyltä. Mies kysyi haluuko Fredde kokeilla? Tottahan se halus, olisin halunnut minäkin, mutta parempi olla kokeilematta kun kuitenkin ihastuisin ja rakastuisin ja haluaisin, antaa Fredden koklata ja päättää. Kyllä mä ehdin kokeilla sit jos se tulee meille.

Tuntia myöhemmin kaikki oli kokeiltu, sovittu ja lyöty kättä päälle. Keskiviikkoaamuna kauppakirja lähti sähköpostilla pankkiin. Torstaina me allekirjoitettiin paperit pankin kanssa sähköisesti. Nyt kun vielä rahaliikenne kulkee me saadaan hakea se kotiin. Meidän sunnuntaiauto, kesälelu, aikuistenauto. Ehkä mä jaksan just odottaa tätä todellista turhaketta maanantaille. Tunnen jo miten se lämpimässä kesäillassa taittuu kaarteeseen ja kuuntelee mun jokaista pyyntöä, elettä ja liikettä. Saan hetken olla villi ja vapaa, ikuinen lapsi. Ihanaa!