Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Vau,koko päivä kuvissa:)
VastaaPoistaOnko siellä päin yleisesti tapana tehdä tuollaisia hauskoja käytännön jekkuja aprillina vai onko se teidän oma perinteenne? Tosi kiva idea! Minä en niin siitä perinteisestä huijauksesta ja pilkallisesta aprillin huutelusta perusta. Voipi olla, että ensi vuonna eksyy maitopurkkiin hiukan elintarvikeväriä meidänkin perheessä :)
VastaaPoistaJoo, täällä tehdään nimenomaan näitä käytännön piloja. Koulussa opettajat oli vaihtaneet isojen ja pienten tuolit keskenään ja kääntäneet pöydät miten sattuu.... lisäksi M:n ope lupasi tarjota kaiklle päivän päätteeksi brownies/brown ees, hämmästys oli melkoinen kun jokainen sai suklaakakun sijasta ruskean een.
PoistaNyt jäi mietityttämään, että miten M yleensä ottaa aprillipäivän? :)
PoistaHyvä kysymys! Melkein itseasiassa kirjoitin tästä kokonaan oman postauksensa. M joka inhoaa yllätyksiä rakastaa aprillipiloja. Toisaalta aprillipäivään on helppoa valmistautua etukäteen ja asennoitua niihin tuleviin jekkuihin.
PoistaM:n omat jekkuilut on niitten aikuisten jekkujen loputonta toistamista, ja meillä olikin ilmapalloja vessoissa koko loppupäivän. M:n toinen tapa pilailla on järjestää pila niin että se varmasti onnistuu; ”Mä otan tän sun kahvikupin tästä ja sit sä yrität ottaa sen ja sitä ei ookkaan...jooko?!” ...ja sit mä teen työtä käskettyä ja nauran kauheesti onnistuneelle pilalle.
M olis halunnut jatkaa aprillipäivää torstaille ja perjantaille ja lauantaille... ja oli aivan hillittömän pettynyt kun me ei suostuttu pilojen jatkumiseen.
Mä tykkään tosi paljon näistä "yksi päivä kuvina" -postauksistasi. On vaan aina niin kiehtovaa kurkistaa jonkun toisen elämään :) Ja onpa kauniita maisemia siellä teilläpäin! Kaunista metsää kuten Suomessakin. Saako niitä teidän metsiä käyttää vapaasti esim. ulkoiluun (vrt. jokamiehenoikeus) vai onko se rajoitettua?
VastaaPoistaKiitos! Aina välistä pohdin pitäiskö lopettaa, mutta tämän kommentin kaltaiset kommentit kannustavat jatkamaan sitä loputtoman valokuvameren editoimista :)
PoistaTäällä ei ole vastaavaa jokamiehenoikeutta kuin Suomessa. Metsä kuuluu omistajalleen ja sinne menemiseen täytyy pyytää lupa. Toisaalta aluskasvillisuuskin on täällä niin paksua ettei sinne oikein ilman viidakkoveistä edes pääse.
PNW on tunnettu kansallispuistoistaan, valellusreiteistään, ja ihan vaan kaikille tarkoitetuiosta valtavista puistoalueista. Puistoalueella tarkoitan tässä yhteistä metsää polkuineen. Meidänkin asuinalueella on ne omat metsät polkuineen ja lenkkireitteineen.