Siirry pääsisältöön

pääsiäinen

Pääsiäinen oli, no sellainen pääsiäinen. Täällä se rajoittuu tasan tarkkaan sunnuntaihin. Fredde sairastui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siihen vatsatautiin joka riepotti mua perjantain ja lauantain välillä, ja joka edelleen toimii loistavasti ruokahalun hillitsijänä. Pääsiäisenä Fredde makas sohvalla ja mä pelasin lasten kanssa lautapelejä, tein palapelejä ja kävin munanmetsästyksessä.

ihanan hauskaa ja, ah niin laitonta


pääsisäispupu tuo hattuihin karkkeja ja kaikkea muuta pientä kivaa


K sai 100 palasen palapelin, M kalkkipussin kiipeilyyn ja O tällaisen vihannesten viljelyssysteemin





Aamusta kun Fredde vielä nukkui yöllistä tautiaan, me syötiin lasten kanssa pekonia ja pannareita, ja lauman katsoessa Nalle Puhin pääsiäiselokuvaa yläkerrassa, mä avasin tietokoneen ja sieltä nettijumalanpalveluksen. Mikä on kätevämpää kuin päästä välttämään pääsiäisaamun kaaos kirkossa, ottaa pöydälle kuppi kahvia ja mimosa ja kuunnella jumalansanaa omassa ylhäisessä rauhassa. Kirkossa voi käydä netissä joko ihan livejumalanpalveluksessa tai sitten jälkilähetyksenä koko seuraavan viikon. Pääsisäisenä seurasin sitä liveversiota.

27 sekuntia jumalanpalveluksen alkuun


Pastor Ben on pyhän kunniaksi laittanut oikein pikkutakin päälle



Vasta sunnuntai-iltana yläkerrasta kantautui meille alakertaan viesti siitä että M istuu vessassa ja sillä on ihan kauheesti kakkaa... Maanantaina jannut on edelleen terveenä, eikä se M:nkään tauti kovin paha ole ollut. Tämä tauti näyttää niittäneen lähinnä meidät aikuiset ja aikuisistakin mut. Eikä se siltikään ole vatsataudiksi kovin kummoinen. Jos ne aina olis tällaisia en ajattelis vatsatauteja kylmän hien vallassa. 


meidän naapuruston hyviä puolia on yhteiset tapahtumat, kuten tää munanmetsästys









Kyllä mä lykkäsin uuniin villasukankin, niin kuin olen tehnyt ainakin viimeiset kaksikymmentä pääsiäistä. Hyvää siitä tuli myös tällä kertaa, niin hyvää että laumakin söi, jopa K joka ei oikeastaan syö yhtään mitään ilman pakkoa. Mä kun oon aina ajatellut että meillä ei koskaan ole kenenkään pakko syödä, mutta K:n on. Jos sen ei ole pakko syödä, se ei söis koskaan kai yhtään  mitään. Sillä kun on aina parempaakin tekemistä kuin syöminen. 
















Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi7. huhtikuuta 2015 klo 1.48

    Ihania keväisiä kuvia ja tosi mukava tuollainen alueen yhteinen pääsiäisjuttu! Toivon mukaan paranette kaikki kokonaan pian. Vatsatauti on meillä yksi pahimmista kammotuksista. Huh sitä rääkkiä, kun koko lapsikatras ja kumpikin vanhempi käy sen ruljanssin läpi, osin yhtä aikaa, osin peräjälkeen. Sen jälkeen ihan tavallinen elo tuntuu niin mahtavalta. :)

    Hieno mahdollisuus tuo nettijumalanpalvelus! Vauva oli meillä kipeänä, joten en päässyt kirkkoon, vaikka olisin pääsiäisenä halunnut. Täytyypä vasta harkita tuota mahdollisuutta. :)

    T: V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa8. huhtikuuta 2015 klo 14.42

      Nettikirkko on aivan loistava silloin kun ei jostakin syystä ehdi jumalanpalvelukseen, tai näinä massapyhinä kun "kaikki" tunkee sinne jumalanpalvelukseen yhtäaikaa. Ne valtavat massat kun on meistä kaikista yhtä luotaantyöntäviä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää