maanantai 6. huhtikuuta 2015

pääsiäinen

Pääsiäinen oli, no sellainen pääsiäinen. Täällä se rajoittuu tasan tarkkaan sunnuntaihin. Fredde sairastui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä siihen vatsatautiin joka riepotti mua perjantain ja lauantain välillä, ja joka edelleen toimii loistavasti ruokahalun hillitsijänä. Pääsiäisenä Fredde makas sohvalla ja mä pelasin lasten kanssa lautapelejä, tein palapelejä ja kävin munanmetsästyksessä.

ihanan hauskaa ja, ah niin laitonta


pääsisäispupu tuo hattuihin karkkeja ja kaikkea muuta pientä kivaa


K sai 100 palasen palapelin, M kalkkipussin kiipeilyyn ja O tällaisen vihannesten viljelyssysteemin





Aamusta kun Fredde vielä nukkui yöllistä tautiaan, me syötiin lasten kanssa pekonia ja pannareita, ja lauman katsoessa Nalle Puhin pääsiäiselokuvaa yläkerrassa, mä avasin tietokoneen ja sieltä nettijumalanpalveluksen. Mikä on kätevämpää kuin päästä välttämään pääsiäisaamun kaaos kirkossa, ottaa pöydälle kuppi kahvia ja mimosa ja kuunnella jumalansanaa omassa ylhäisessä rauhassa. Kirkossa voi käydä netissä joko ihan livejumalanpalveluksessa tai sitten jälkilähetyksenä koko seuraavan viikon. Pääsisäisenä seurasin sitä liveversiota.

27 sekuntia jumalanpalveluksen alkuun


Pastor Ben on pyhän kunniaksi laittanut oikein pikkutakin päälle



Vasta sunnuntai-iltana yläkerrasta kantautui meille alakertaan viesti siitä että M istuu vessassa ja sillä on ihan kauheesti kakkaa... Maanantaina jannut on edelleen terveenä, eikä se M:nkään tauti kovin paha ole ollut. Tämä tauti näyttää niittäneen lähinnä meidät aikuiset ja aikuisistakin mut. Eikä se siltikään ole vatsataudiksi kovin kummoinen. Jos ne aina olis tällaisia en ajattelis vatsatauteja kylmän hien vallassa. 


meidän naapuruston hyviä puolia on yhteiset tapahtumat, kuten tää munanmetsästys









Kyllä mä lykkäsin uuniin villasukankin, niin kuin olen tehnyt ainakin viimeiset kaksikymmentä pääsiäistä. Hyvää siitä tuli myös tällä kertaa, niin hyvää että laumakin söi, jopa K joka ei oikeastaan syö yhtään mitään ilman pakkoa. Mä kun oon aina ajatellut että meillä ei koskaan ole kenenkään pakko syödä, mutta K:n on. Jos sen ei ole pakko syödä, se ei söis koskaan kai yhtään  mitään. Sillä kun on aina parempaakin tekemistä kuin syöminen. 
















2 kommenttia:

  1. Ihania keväisiä kuvia ja tosi mukava tuollainen alueen yhteinen pääsiäisjuttu! Toivon mukaan paranette kaikki kokonaan pian. Vatsatauti on meillä yksi pahimmista kammotuksista. Huh sitä rääkkiä, kun koko lapsikatras ja kumpikin vanhempi käy sen ruljanssin läpi, osin yhtä aikaa, osin peräjälkeen. Sen jälkeen ihan tavallinen elo tuntuu niin mahtavalta. :)

    Hieno mahdollisuus tuo nettijumalanpalvelus! Vauva oli meillä kipeänä, joten en päässyt kirkkoon, vaikka olisin pääsiäisenä halunnut. Täytyypä vasta harkita tuota mahdollisuutta. :)

    T: V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nettikirkko on aivan loistava silloin kun ei jostakin syystä ehdi jumalanpalvelukseen, tai näinä massapyhinä kun "kaikki" tunkee sinne jumalanpalvelukseen yhtäaikaa. Ne valtavat massat kun on meistä kaikista yhtä luotaantyöntäviä :)

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.