sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

mulla on ikävä sua

Kun eilen käperryit kainalooni sohvalla, en tiennyt että olisit siinä viimeistä kertaa. En tiennyt ettei toista kertaa enää tulisi, että seuraavan kerran kun olisit sylissäni yrittäisin rauhoittaa sinua ja valmistaa itseäni sanomaan hyvästi.

meillä oli kivaa yhdessä
me rämmittiin ravassa ja lätäköissä


Kyllä mä tiesin ettei meillä enää olisi paljon aikaa. Kyllä mä tiesin että se hetki tuli päivä päivältä lähemmäs, ja että jokainen viikko, päivä ja tunti oli lahja, vielä hetki olla yhdessä, vielä hetki olla lähekkäin. Käytin sen ajan oikein. Rakastamalla. Otin sinut syliin aina kun halusit, annoin yhden ylimääräisen herkun, annoin anteeksi sen että kiipesit salaa alakerran sohvalle ja esitin etten huomannut.


sinä rakastit tätä paikkaa - niin minäkin





Viimeiset viikot olit enimmäkseen omissa oloissasi. Tiesin että löytäisin sut mun sängystä, peiton alta. Viimeiset viikot lepäsit, tulit vanhaksi. Et enää leikkinyt. Sinua väsytti.





Kyllä mä tiesin.


Sitä en tiennyt että eilen aamulla siinä sohvalla oli viimeinen kerta. Sitä en tiennyt että samana iltana istuisit mun sylissä eläinlääkärissä Fredden täyttäessä eutanasiapapereita. Sitä en tiennyt. Minulla on ikävä sinua. Niin kovin ikävä.


Katson lapseni surua. Se on sen ensimmäinen iso suru. Pidän kiinni ja lupaan että lopulta helpottaa. Lupaan että Koira elää meidän muistoissa, unissa ja ajatuksissa. Se kysyy multa että onko taivas niin kuin hyvät unet, vastaan etten ollut koskaan ajatellut asiaa niin, mutta kyllä varmaan. Se sanoo että Koira saa nyt leikkiä taas Kissan kanssa.

sinä olit jo lähtenyt...


Kotona me nostetaan Koiralle malja, niin me ollaan aina tehty, juhlittu yhteistä taivalta ja elettyä elämää.




Aamulla mua odottaa satakunta sähköpostia, Koira kosketti monen elämää. Koira oli meidän koira, mutta yhtälailla se oli koko yhteisön Koira. Luen sähköposteja ja pyyhin räkäisiä kyyneleitä hihaan. Lasissa kuplii Mimosa.

olit 5 viikkoa kun me tavattiin



8 kommenttia:

  1. Koira on nyt kotona.
    Voihan itku 😢, mutta onni on niiin pitkä aika yhdessä.
    Halauksia täältä meiltä kaikilta. ❤

    VastaaPoista
  2. Voi - joko jo nyt. Osaan eläytyä teidän tyhjyyden ja surun tunteisiin. Lämmin osanottoni. Minulla on 14 vuotias kovin vanhentunut westie, 6 vuotias energinen heeler ja 5 vuotias lyhytkarvainen britti. Saatellut olen jo monta rakasta ystävää. Koirat ja kissat, he ovat osa perhettä.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka surullista! Omat lemmikit tulevat niin rakkaiksi ja raskas niistä on luopua. Pärjäilkäähän. Ajan myötä päällimmäisenä alkaa sitten olla mielessä ne kauniit muistot.

    VastaaPoista
  4. Voih :( Paljon voimia, reilu vuosi oman koiran lahdösta ja kylla taas kyynelhanat aukesi tasta postauksesta, muusta en ole varma mutta ihan taatusti naita karvakorvia varten on joku parempi paikka missa nyt kirmaavat.

    VastaaPoista
  5. Minä en ikinä Koiraa tavannut, tunsin hänet tarinoidesi ja kuviesi myötä. Itku tuli tätä lukiessa, kovasti voimia suruun teidän koko perheelle. Ajan myötä kauniit muistot voittavat surun, mutta ikävä ei taida koskaan loppua. Koira sai elää onnellisen elämän teidän kanssa.

    VastaaPoista
  6. Miten voikaan lapsi sanoa noin viisaan ajatuksen: "onko taivas niin kuin hyvät unet"? Kiitos siitä! Se lohduttaa minua hyvin paljon, mulla on ollut raskasta viime aikoina...

    Syvä osanottoni teidän koko perheelle. Ikävä on varmasti kova.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.