täysin toivoton torstai

Yö on rikkonainen. Ensin Fredde herättää mut toteamalla arkisesti et meidän sängyssä haisee ihan pissalle. Nostan välissä tuhisevan tyttäreni peittoa ja toteen et joo, neiti ei sit vissiin muistanut käydä pissalla ennen nukkumaanmenoa. Fredde nostaa unitokkuraisen lapsen suihkuun, mä nousen vaihtamaan lakanoita. Huokaisen helpotuksesta kun tajuan että tällä kertaa patjansuojus oli onneksi välissä. Lopulta vaivun takaisin unen nirvanaan, vain havahtuakseni siihen että O itkee. Se on onneksi herännyt ajoissa käydäkseen vessassa, mutta huomannut herättyään että sen rakas tutu on hukassa ja että itseasiassa sen nilkkoja särkee. Vaellan alakertaan hakemaan särkylääkettä mun öiselle kipuilijalle ja yritän samalla etsiä sitä hukkunutta rakasta rättiä. Särkylääke löytyy, rättönen jää puuttumaan. Lohdutan lasta, hieron sen jalkoja ja lopulta palaan takaisin omaan uneen. Seuraava herätys on joskus kuuden aikaan. K on hereillä. Torstai on alkanut.

Yhdeksältä olen hammaslääkärissä. Matthewn äiti paikkaa mun hampaan. Viimeksi mulla on paikattu reikä joskus kymmenen vuotta sitten. Niin kauan kun pystyn vielä puhumaan me puhutaan lapsista ja kouluista ja kevätjuhlista, pian Peggy jatkaa yksinpuhelulla ja mä yritän käsimerkein jatkaa keskustelua. Oon aina miettinyt et minkä ihmeen takia kaikki hammaslääkärit yrittää keskustella potilaan kanssa, tietäen että potilaalla on suu auki ja täynnä tavaraa.

Hammaslääkäristä ajan kauppaan ostamaan vehnäjauhoja, leivontamargariinia ja viis pakettia Pandan lakua. Tarkistan että lakulaatikon kyljessä lukee asianmukaisesti: Vaajakoski, Finland. Samalla yritän epätoivoisesti miettiä ulospääsyä pullaprojektista. Tiedän et M odottaa pullaa, lupasin leipoa illaksi.

K tulee koulusta ja me lähdetään hakemaan O:ta. Koulu on täynnä suomalaisia äitejä, on torstai ja suomikoulu. Suomikoulu kun toimii samoissa tiloissa O:n koulun kanssa. Kummitäti T on Taideopen sijaisena ja me vaihdetaan hässäkässä pikaheipat. Mua lähestyy suomikouluäiti. Tiedän että sen täytyy olla suomikouluäiti, koska en tunnista sitä yhdenkään O:n koulun oppilaan vanhemmaksi. Se ojentaa kätensä ja sanoo; ”Hei, muistatko mua? Mun nimi on Kaisa.” Hymyilen epäröiden ja yritän kaivaa aivoistani kaikki tuntemani Kaisat. Ainoa joka jotenkin täsmää on se Kaisa joka muutti pois täältä kymmenen vuotta sitten, mutta se Kaisa oli uranainen eikä äiti. Tällä Kaisalla on pieni tytär. Kaisa näkee selvästin että yritän kuumeisesti miettiä kenestä on kyse ja auttaa: ”Kaisa ja Kalle, muistatko? Me asuttiin ennen täällä.” Muistanhan minä. Sen Kaisan, sen uranaisen ja Kallen. Kaisa kertoo et ne on muuttaneet takaisin tänne vuodenvaihteessa, niin ja et niillä on pieni tyttö. Mä kerron et meillä on kolme lasta. Naurahdetaan yhdessä et niin se elämä heittelee, kahdesta lapsettomasta tulikin lapsellisia. Autosta soitan Freddelle ja kerron et Kaisa ja Kalle on muuttaneet takaisin, nehän vois vaikka kutsua kylään muistelemaan vanhoja.

Tarjoon jannuille lounasta, Lavash-leipää kinkkutäytteellä ja mangoa. Samalla teen litraisen pullataikinan, lupaan pullaa välipalaksi ja ilmoitan et tänään mutsi tarttee päikkärit. Jannut tietää et kun mutsi nukkuu saa katsoa telkkaria ja riemu on rajatonta. Nukahdan sohvalle muutamssa minuutissa ja herään kuolaposkella puhelimen herätykseen tuntia myöhemmin. Pullataikina on kohonnut hellalle saakka. Pyörittelen satakunta pikkupullaa, lasken että jos ne leikkaa neljään saa niistä maistiaisia neljälle sadalle ensimmäiselle. Viimeisen pellillisen jätän kotiin. Yläkerrassa pyykkikone jauhaa edellisen yön pyykkejä, ulkona ripottelee vettä. Tukka pitäis värjätä, lavuaari korjata loppuun, jumpata ja kai meikatakin. Kaikkea ei ehdi, onneksi huomenna on taas jo perjantai.