Siirry pääsisältöön

lisää kahvia

ekan päivän aamu


Fredde nauraa mulle. Kaks päivää uudessa duunissa ja mä lasken minuutteja nukkumaanmenoon. Kaksi päivää koulutusta, kolme päivää edessä. Perjantaina tosin pääsen iltapäivällä muuttamaan meidän klinikkaa.

eka koulutus


Ihanaa olla töissä. Ihanaa kuunnella kouluttajan koomista innostusta omasta ohjelmastaan. Ihanaa käyttää aivojaan ja oppia.

Iltapäivän koulutus oli puuduttava. Mulle tuttua kun olen ollut ennenkin sairaalatyössä. Uusille loputon sanasto instansseja, lyhenteitä ja kapulakieltä: ”Joint Commission, DOH, HIPAA, Compliant, Medicare, MSDS, SDS, conflict of interest, liability…” – Vieruskaverille kaikki on uutta ja se sanoo että ne on yhtä puuroa sen aivoissa, ymmärrän; kuka vastaa ja mistä ja on raportointivelvollinen kenelle...

toka koulutus



Kotiin tultua mua odottaa kolme innokasta lasta ja vielä innokkaampi koiranpentu. Me lähdetään lenkille metsään. Vähän myöhemmin M:lla on partio. 

Lauma on oikeastaan pärjännyt loistavasti. Tottahan ne kiukkuaa ja vaatii huomiota, mutta M oli hämmentynyt kun sanoin ettei tää tän hullummaksi tästä muutu. 

kolmas koulutus

Kommentit

  1. Hei, Miten suhun on suhtauduttu työmarkkinoilla kun oot "ulkomaalainen"? Selvästikin osaat kieltä todella hyvin ja oot amerikkalaistunu siten että osaat paikallisia tapoja ja muuta. Ootko kokenu että työnsaantiin ja suhun suhtautumiseen olis vaikuttanu se että et oo alkuperäinen amerikkalainen? Suomessa puhutaan nyt paljon maahanmuuttajista ja niiden työllistymisestä jne. ja musta tuntuu että jo se että nimestä tai ulkonäöstä näkee että joku ei ole valkoinen syntyperäinen suomalainen on monelle kauheaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipahan aivan loistava kysymys! Tämä on maa jolla on pitkät perinteet imigraatiolla. Jokainen on tullut jostakin, jos ei juuri nyt tai itse, niin sitten vanhemmat, isovanhemmat tai isovanhempien vanhemmat. On totuttu siihen että ihmisillä on kummallisia nimiä, ne on eri värisiä ja monilla saattaa olla voimakaskin aksentti.

      Toisaalta. Valkoisena olen ehkä jäävi puhumaan. Omaan työnsaantiin ei tausta vaikuttanut, mutta onko näin kaikken kohdalla? Tutkimuksen mukaan jos samaa työtä hakee kaksi yhtä pätevää hakijaa, toinen musta ja toinen valkoinen, valkoinen saa paikan.

      Työpaikalla kukaan ei edes tiedä etten ole syntynyt täällä. Se kun ei toistaiseksi ole tullut puheeksi, ja sitä ei näe mistään.

      Me myös asutaan alueella jossa on valtavasti maahanmuuttajia. Oman klinikkani lääkäreissä on syntyperältään intialainen, pakistani, puolalainen ja taiwanilainen lääkäri. Täällä on helppoa olla jostakin muualta.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta! Suomessakin tuntuu että kyse on vaan siitä onko asiaan totuttu. Uskon kyllä että se auttaa paljon että osaa paikallista kieltä. On helpompi sulautua joukkoon ja osoittaa muille mitä osaa ja mihin pystyy - ja myös tehdä sitä työtään.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän