Siirry pääsisältöön

aprillipäivän toista sataa parasta






aprillina maitokin on vihreetä...

ja vessasta löytyy ylläri


leivänpäälle levitetään kotitekoista auringonkukkavoita

M:n eväät


tiskikone on rikki - TAAS

















aamiainen

...ja aamukahviseuralainen






K valkkaa mulle vaatteet

ja pöäivän asu... villapaita ja pellavapaitis - Eileen Fisher, pellavahousut - Bryn Walker















lounasseuralaisena oli Taideope


























täällä pitäis kohta kasvaa tomaatteja, salaattia, kurkkua, vesimelonia, porkkanoita ja viereisessä tynnyrissä perunoita















koulu päättyy keskiviikkoisin kahdelta



muutkin jonottaa noukkimaan jälkikasvunsa kyytiin







täällä on meidän lasten psykiatrin vastaanotto









reseptit apteekkiin
















Freddeäkin pitää vähän jekuttaa aprillipäivänä





M päättää jumpata mun kanssa




silläaikaa kun mä käväisin suihkussa K oli päättänyt syödä vähän välipalaa

ja heittää sen roskiin











Fredde tulee kotiin...

...aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle...



Fredden autonpesu on meidän yhteinen hetki

K ei tahdo saada syötyä


















Kommentit

  1. Onko siellä päin yleisesti tapana tehdä tuollaisia hauskoja käytännön jekkuja aprillina vai onko se teidän oma perinteenne? Tosi kiva idea! Minä en niin siitä perinteisestä huijauksesta ja pilkallisesta aprillin huutelusta perusta. Voipi olla, että ensi vuonna eksyy maitopurkkiin hiukan elintarvikeväriä meidänkin perheessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, täällä tehdään nimenomaan näitä käytännön piloja. Koulussa opettajat oli vaihtaneet isojen ja pienten tuolit keskenään ja kääntäneet pöydät miten sattuu.... lisäksi M:n ope lupasi tarjota kaiklle päivän päätteeksi brownies/brown ees, hämmästys oli melkoinen kun jokainen sai suklaakakun sijasta ruskean een.

      Poista
    2. Nyt jäi mietityttämään, että miten M yleensä ottaa aprillipäivän? :)

      Poista
    3. Hyvä kysymys! Melkein itseasiassa kirjoitin tästä kokonaan oman postauksensa. M joka inhoaa yllätyksiä rakastaa aprillipiloja. Toisaalta aprillipäivään on helppoa valmistautua etukäteen ja asennoitua niihin tuleviin jekkuihin.

      M:n omat jekkuilut on niitten aikuisten jekkujen loputonta toistamista, ja meillä olikin ilmapalloja vessoissa koko loppupäivän. M:n toinen tapa pilailla on järjestää pila niin että se varmasti onnistuu; ”Mä otan tän sun kahvikupin tästä ja sit sä yrität ottaa sen ja sitä ei ookkaan...jooko?!” ...ja sit mä teen työtä käskettyä ja nauran kauheesti onnistuneelle pilalle.

      M olis halunnut jatkaa aprillipäivää torstaille ja perjantaille ja lauantaille... ja oli aivan hillittömän pettynyt kun me ei suostuttu pilojen jatkumiseen.


      Poista
  2. Mä tykkään tosi paljon näistä "yksi päivä kuvina" -postauksistasi. On vaan aina niin kiehtovaa kurkistaa jonkun toisen elämään :) Ja onpa kauniita maisemia siellä teilläpäin! Kaunista metsää kuten Suomessakin. Saako niitä teidän metsiä käyttää vapaasti esim. ulkoiluun (vrt. jokamiehenoikeus) vai onko se rajoitettua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aina välistä pohdin pitäiskö lopettaa, mutta tämän kommentin kaltaiset kommentit kannustavat jatkamaan sitä loputtoman valokuvameren editoimista :)

      Täällä ei ole vastaavaa jokamiehenoikeutta kuin Suomessa. Metsä kuuluu omistajalleen ja sinne menemiseen täytyy pyytää lupa. Toisaalta aluskasvillisuuskin on täällä niin paksua ettei sinne oikein ilman viidakkoveistä edes pääse.

      PNW on tunnettu kansallispuistoistaan, valellusreiteistään, ja ihan vaan kaikille tarkoitetuiosta valtavista puistoalueista. Puistoalueella tarkoitan tässä yhteistä metsää polkuineen. Meidänkin asuinalueella on ne omat metsät polkuineen ja lenkkireitteineen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi