On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä. Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli. Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
Vau,koko päivä kuvissa:)
VastaaPoistaOnko siellä päin yleisesti tapana tehdä tuollaisia hauskoja käytännön jekkuja aprillina vai onko se teidän oma perinteenne? Tosi kiva idea! Minä en niin siitä perinteisestä huijauksesta ja pilkallisesta aprillin huutelusta perusta. Voipi olla, että ensi vuonna eksyy maitopurkkiin hiukan elintarvikeväriä meidänkin perheessä :)
VastaaPoistaJoo, täällä tehdään nimenomaan näitä käytännön piloja. Koulussa opettajat oli vaihtaneet isojen ja pienten tuolit keskenään ja kääntäneet pöydät miten sattuu.... lisäksi M:n ope lupasi tarjota kaiklle päivän päätteeksi brownies/brown ees, hämmästys oli melkoinen kun jokainen sai suklaakakun sijasta ruskean een.
PoistaNyt jäi mietityttämään, että miten M yleensä ottaa aprillipäivän? :)
PoistaHyvä kysymys! Melkein itseasiassa kirjoitin tästä kokonaan oman postauksensa. M joka inhoaa yllätyksiä rakastaa aprillipiloja. Toisaalta aprillipäivään on helppoa valmistautua etukäteen ja asennoitua niihin tuleviin jekkuihin.
PoistaM:n omat jekkuilut on niitten aikuisten jekkujen loputonta toistamista, ja meillä olikin ilmapalloja vessoissa koko loppupäivän. M:n toinen tapa pilailla on järjestää pila niin että se varmasti onnistuu; ”Mä otan tän sun kahvikupin tästä ja sit sä yrität ottaa sen ja sitä ei ookkaan...jooko?!” ...ja sit mä teen työtä käskettyä ja nauran kauheesti onnistuneelle pilalle.
M olis halunnut jatkaa aprillipäivää torstaille ja perjantaille ja lauantaille... ja oli aivan hillittömän pettynyt kun me ei suostuttu pilojen jatkumiseen.
Mä tykkään tosi paljon näistä "yksi päivä kuvina" -postauksistasi. On vaan aina niin kiehtovaa kurkistaa jonkun toisen elämään :) Ja onpa kauniita maisemia siellä teilläpäin! Kaunista metsää kuten Suomessakin. Saako niitä teidän metsiä käyttää vapaasti esim. ulkoiluun (vrt. jokamiehenoikeus) vai onko se rajoitettua?
VastaaPoistaKiitos! Aina välistä pohdin pitäiskö lopettaa, mutta tämän kommentin kaltaiset kommentit kannustavat jatkamaan sitä loputtoman valokuvameren editoimista :)
PoistaTäällä ei ole vastaavaa jokamiehenoikeutta kuin Suomessa. Metsä kuuluu omistajalleen ja sinne menemiseen täytyy pyytää lupa. Toisaalta aluskasvillisuuskin on täällä niin paksua ettei sinne oikein ilman viidakkoveistä edes pääse.
PNW on tunnettu kansallispuistoistaan, valellusreiteistään, ja ihan vaan kaikille tarkoitetuiosta valtavista puistoalueista. Puistoalueella tarkoitan tässä yhteistä metsää polkuineen. Meidänkin asuinalueella on ne omat metsät polkuineen ja lenkkireitteineen.