Tahdon Asiat

Sängyn alla asuu kummitus. Mä vastaan että mä tiedän ja niiden silmät laajenee kauhusta, siis siitä että mäkin tiedän että siellä asuu kummitus. Joo, se on sellainen pienen pojan pikkuvarpaan mittainen, vaaleanpunainen ja vähän vihreä. Sillä on keltaisia raitoja ja se on niin pieni ettei sitä oikeastaan voi nähdä. Se huhuilee sieltä yön pimeydessä, mutta pelkää huoneen asukkaita niin ettei uskalla tulla ulos piilostaan. Ne katsoo mua ja kysyy; ”Oikeesti?” – vastaan että oikeesti, ihan oikeesti. Enää niitä ei pelota. Ei pelota koska se kummitus on niin pieni ja pelokas. Ne nukahtaa ja nukkuu aamuun asti. Yöllä me kuunnellaan M:n kanssa ukkosta jossakin kaukana. Ensin välähtää ja sit me lasketaan; yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän... me ei enää jakseta laskea ja lopulta kuuluu kumea jyrinä. M kuiskaa mulle että se tykkää ukkosesta. Vastaan että niin minäkin. Me nukahdetaan yhdessä uudestaan vesisateen ropistessa talon katolla. Joskus kahdeksan aikaan hav...

Musta on tullut urheiluhullu, ei vaan seurustelu-upseeri ja oon vajonnut seurustelun syövereihin. On ihanaa katsoa lapsia isovanhempiensa kanssa. Miten ne osaa olla yhdessä ja kiipeää isoisän syliin vaikka edellisestä kerrasta on puolisentoista vuotta. kaikki kaipaa koiraa taloon Aamuisin editoin edellisen päivän valokuvia – niitä on paljon – ja illalla kaadun suorilta jaloilta sänkyyn. Siinä välissä me ollaan yhdessä, katsotaan nähtävyyksiä, syödään ja juodaan. Näiden kahden viikon teema vois olla: ”näin me asutaan”. Tällaista täällä on. Fredden isä on toki käynyt täällä aiemminkin, mutta kummallakin edellisellä kerralla meillä oli talossa vauvoja, joko yksin tai kaksin kappalein ja elämä aika erilaista. Tv-sarja Twin Peaks:n putoukset ja se hotelli. Korkeutta Snoqualmien putouksilla on 82 metriä. Sähkölaitos on valmistunut 1889, hotelli on rakennettu 1919. Siellä alhaalla kaukana oli tyyppejä autotallipanimo keskellä oma...

ei karhu vaan isoisä Jokainen kesä kirjoitan karhuista ja siinä samassa kulttuurieroista. Kirjoitan koska meillä on karhuja ja kirjoitan koska taas kerran – kuten jokaisena kesänä aiemminkin – karhut on taas pinnalla. Talvella karhut nukkuu. Talvella karhuja ei muista kukaan. Miten kulttuurierot ja karhut sit taas liittyy toisiinsa? Asukasyhdistyksen alueella asuu ihmisiä kaikkialta maailmasta. Moni on maista joissa villieläimet tapetaan, aidataan ulkopuolelle tai niiltä suojaudutaan visusti. Toiset taas tulevat paikoista joissa villieläimiä ei ole, ja karhut, puumat, ilvekset ja kojootit kuuluvat lähinnä satukirjoihin. Sit löytyy metsässä liikkujia, jotka ovat tottuneet eläimiin, osaavat liikkua luonnossa ja joiden mielestä alueen eläimistö ei ole pelottavaa vaan kiehtovaa. Se alkaa keväällä kun talven jälkeen huoleton ihminen vetää roskiksensa ulos sunnuntaina ja yöllä joku on käynyt tutkimassa mitä siellä on. Sotku on järjetön kun roskat on levitetty pitkin pihaa, k...

Oon jotenkin löysänä. Voisin puhua ja paasata vaikka mistä, ensi alkuun karhuista, rasismista, vaaleanpunaiseen pukeutuvista pojista tai vaikka parisuhteesta. Siitä miten en itse usko – ainakaan toistaiseksi – siihen että ihmiselämän varrella kuuluu olla erilaisia parisuhteita elämäntilanteesta riippuen, siitä miten itse uskon että sitä parisuhdetta kuuluu kasvattaa niihin erilaisiin elämänvaiheisiin sopivaksi.  sateenkarilapsi Avioerosta on tehty helppo ratkaisu ja ajatus siitä että niin kuuluukin olla, tekee ratkaisusta entistä helpomman. Avioerollakin tai parisuhteen päättämisellä on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta et oikeesti meidän ihan kuuluis hakeutua uudessa elämänvaiheessa uuteen parisuhteeseen jotta oltais moderneja eikä rajoitettais itseämme ja elämäämme? Siitä olen samaa mieltä, että parisuhde, myös pitkäaikainen sellainen, perustuu nykypäivänä – tai sen pitäisi perustua – vapaaehtoisuuteen ja valintaan olla yhdessä ja rakastaa,  enemmän kui...

hups! Isänpäivänä K oppi ajamaan ensin pyörää, ja vartti sen jälkeen kaksipyöräisellä potkulaudalla niin että molemmat jalat on yhtäaikaa laudalla. Kyllä sitä on hierottukin, kumpaakin taitoa. Edellisellä kerralla kun yritettiin ottaa siltä apupyörät pois se unohti polkea ja kaatui kolmen metrin sisään. Sen lisäks se nojas joko oikealle tai vasemmalle ja kaatui sen takia. O on edelleen sitä mieltä että menköön muut, hän liikkuu joko jalan tai sillä M:n vanhalla potkupaloautolla. Yöllä meidän sänkyyn hiipi kaksi pikkumiestä. Toisen varpaita särki ja toinen lähti lojaalisuudesta hoitamaan asiaa veljensä kanssa. Lopputulemana mulla oli oikeassa kainalossa O ja vasemmassa K. Kahdeksan jälkeen kömmin varovaisesti jannujen välistä alakertaan, keitin kahvia ja nautin hiljaisuudesta. Jannut tuli ennen yhdeksää ja me pakattiin rantakamoja yhdessä. Meidän uimarantaretket muistuttaa mustalaisleirin siirtoa paikasta toiseen, onhan mukana aurinkosuojaa – enkä tarkoita rasvapurkki...

Mitä me sit tehtiin Jussina? Me istuttiin naapureitten kanssa nuotiolla ja paahdettiin vaahtokarkkeja. Me valvottiin myöhään ja nukuttiin pitkään. Me syötiin brunssia,  grillattiin pizzaa ja sisäfilepihvejä. Me katsottiin toista sataa Ferraria niitten kokoontuessa lauantaiaamuiseen kesätapaamiseen, käytiin M:n kanssa pedikyyrissä, ajettiin ratikalla, istuttiin terassilla katsomassa vartaassa pyörivää possua ja ihailtiin sataman jahteja. Meillä oli hyvä Juhannus.  mä heräsin ihan ekana Ferrari tapahtuma meidän pikkuostarilla O:n aamiainen; tonnikalasushia, vuohenmaitojogurttia ja donitsi miks täällä on sitruuna? M yrittää rentoutua South Lake Union Transportation aka S.L.U.T. jos et maksanut tullessa, maksa mennessä... tähän kiteytyy länsirannikon ihanuus Kaupungin toisella laidalla oli 27. vuotuinen keskikesän alastoparaati tuhansien kokoontuessa osallistumaan tai katsomaan. Osataan täälläkin ...