Siirry pääsisältöön

tänään jäljellä - 3



Kolme aamua kesälomaan. Kolme aamua siihen ettei ole aamulla kiire mihinkään. Kolme aamua siihen et voi aamusta miettiä lähtiskö rannalle vai puistoon, vai vetäydytäänkö vaan rakentamaan legoilla. Kolme aamua.

Loppuviikosta kaksikko valmistui eskareistaan asiaan kuuluvin menoin ja nyt ne ylpeinä ilmoittaa olevansa koululaisia. O:n juhlat oli aivan järkyttävän tylsät, tai siis ne oli rakennettu samaan tapaan kuin ihan oikeat valmistujaiset sillä lopputuloksella että korokkeella makoili viisivuotiaita odottamassa omaa vuoroaan ajan joka tuntui ikuisuudelta niin lapsen kuin aikuisenkin mielessä. Niitten olis kuulunut seistä siellä sievissä riveissä. Aikuiset istui katsomossa kuolat poskella, pikkusisarukset pyöri ja hyöri ja häiritsi puhujaa, takapuolet puutui. Lapset kutsuttiin mikrofonin eteen yksitellen. Sit opettaja luki niitten terveiset isälle – isänpäivä on viikon päästä - jonka jälkeen opettaja luki yhdessä lapsen kanssa mitä kaikki tämän luokkatoverit olivat sanoneet hänestä. Luokalla on kuusitoista lasta. Jokaisesta lapsesta oli kuusitoista kommenttia ja jokainen kuudestatoista lapsesta seisoi siellä korokkeella omalla vuorollaan. Tän jälkeen oli viralliset kakkukahvit.

 syksyllä ja keväällä







K:n juhlat oli ihanan suloiset. Toisaalta kuka hullu edes yrittäis virallisia valmistujaisseremonioita kahdeksantoista erityislapsen kanssa. Lapset lauloi meille, me askarreltiin kesän ”bucket list”, katsottiin valokuvia vuoden ajalta, syötiin ja leikittiin pihalla. Kaikilla oli hauskaa. Kukaan ei uuvahtanut, ei sen enempää lapset kuin vanhemmatkaan.

vikaa kertaa Jimmyn kyytiin

Tero ja Tero






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...