Siirry pääsisältöön

juhlava viikonloppu

vähän sulanut mansikkasuklaarobottikakku



Jannujen synttäreinä puistossa oli päälle kolmekymmentä astetta ja kakun kuorrutus suli huolimatta kylmäkallevirityksistä ja varjoisasta katoksesta. Kivaa meillä oli silti. Ruokaa jäi, juomat meni; 12 tölkkiä kivennäisvettä, 24 tölkkiä kuplivaa mehua, 36 tavallista mehua, 3 pulloa viiniä...

kaikki valmiina


Bileitten jälkeen allekirjoittanut oli puhki. Sen verran energiaa se häärääminen ja leikkiminen ja tatskojen tekeminen ja systeemit vie. Pääasia oli se että illalla kaksikko totes yhteen ääneen juhlien olleen parhaat ikinä. 

tää jättiläisrantapallo oli ehdoton menestys

auton lavalla matkalla puistosta  kotiin 


Sunnuntaina hääpäivää juhlistettiin pihatöissä. Koottiin puutarhavaja ja perattiin lasten ulkolelut ja levitettiin koristehaketta ja leikeltiin ruusupensaita. Edelleen reiskat kolmekymmentä celsiusta. Grillissä paistui grillikylki ja lasissa viilensi mojito. Amerikkalaiselle hääpäivä on vakava asia. Sitä vietetään pitkän kaavan mukaan ja usein matkustaen jonnekin eksoottiseen paikkaan. Vähimmäisvaatimus on mennä jonnekin sikakalliiseen ravintolaan pönöttämään.

Naapurit lähti viisveehääpäiväksi Kauaille. Toinen naapuri yksveepäivänä San Antonioon. Entiset naapurit aikanaan jätti alle puolivuotiian vauvan viikoksi hoitoon ja lähti juhlimaan hääpäivää Mauille. Olenkin useammalta taholta kuullut liki anelua siitä et sit kahden vuoden päästä meidänkin on pakko panostaa, onhan, onhan, onhan...


Meille – kotirotille – nyt vaan sopii tää yhdessä puuhastelu ja oleminen ja tekeminen. Hääpäiviä tulee ja menee, elämä on muualla kuin muutaman satasen päivällisessä tai paratiisisaarella. Paratiisisaareen menevät rahat me valitaan laittaa muihin asioihin ja se lastenvahdinhankkiminen ja kaikki se mikä siihen ulos lähtemiseen liittyy on nyt vaan niin – vaivalloista. 

hääpäivän herkkuja
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää