Siirry pääsisältöön

amerikkalaisessa neuvolassa



Itse en koskaan jaksa lukea muitten ihmisten jälkikasvun neuvolakuulumisia; ”Kyllä, Elmeri on taas kasvanut ja nyt se on +52 käyrällä ja osaa hyppiä yhdellä jalalla. Ja Sanna taas, se on niin taitava laittamaan palikoita oikeisiin reikiin ja osaa jo pukea sukatkin.”

Jätän tän osuuden siis lyhyeksi ja keskityn vaan muutamaan kohtaan. Jannut kävi lääkärissä erikseen. O maanantaina ja K perjantaina. Pääasiallisesti siksi et se nyt vaan on aivan armotonta sähläämistä yrittää olla siellä kummankin kanssa yhtäaikaa ja assari sekoittaa pojat sataan kertaan ja loppujen lopuksikaan en voi olla varma saiko se painot ja pituudet oikeitten lapsien alle tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, vai tuliko jonkun pituudesta paino ja toisinpäin.



Meillä tavataan terveydenhoitajan sijasta lääkäri, ja se on vuosi toisensa jälkeen se sama vanhempien valkkaama lastenlääkäri jota tavataan myös nuhakuumeissa, nyrjähtäneissä nilkoissa ja silmätulehduksissa. Parasta tässä on se että näin lääkärillä on kokonaiskuva paitsi lapsesta, niin myös perheestä yksikkönä. Se tietää molemmat vanhemmat, meidän taustat ja osaa verrata näitten kahden nuorimman kehitystä paitsi keskenään niin myös siihen vanhempaan sisarukseen. Kun O:n ADD testitulos on koholla, me todetaan yhteen ääneen, et tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan miten koulu lähtee syksyllä menemään. Varmasti ainakin osin se on kuitenkin oppinut käyttäytymismalleja näiltä kahdelta muulta tättähäärältä.



Pitkin vuotta me ollaan puhuttu miten O:n kasvu tuntuu jämähtäneen. Sille mahtuu aina vaan samat vaatteet K:n siirtyessä seuraavaan kokoon, ja se olikin yks mun huolenaiheista maanantaisella lääkärikäynnillä. Toinen murhe oli sen kasvukivut. Jannu kun herää liki poikkeuksetta öisin itkemään särkeviä jalkojaan jos en ole muistanut laittaa sitä nukkumaan buranan kanssa, ja se syödyn buranan määrä taas vähän kauhistuttaa.


Ei ollut joo kasvukipuja ja kyllä, kasvukäyrä on siirtynyt plussalta miinukselle. Kasvukipujen sijasta jannulla on lihakset niin jumissa että se sai lähetteen hierojalle, joo kyllä – hierojalle. Ja mä haluan nähdä sen hierojan joka onnistuu hieromaan viisvuotiasta. Kädestä otetiin röntgenkuva joka lähti jollekkin superspesialistille, tavoitteena selvittää onko sen kasvu kuitenkin jotenkin sille ominaista ja onko siellä ranteen luustossa vielä kasvuvaraa tulevien vuosien varalle. Keskiviikkona sain puhelun lääkäriltä, luusto näyttää hyvältä, mitataan uudestaan syksyllä.





K:kin sai tehdä autismi-adhd-masennus testin. Masennuspisteet jäi puhtaaseen nollaan, ne kaksi muuta osa-aluetta taas keräs odotettavasti melkoiset pisteet. Assari ja assarin opiskelija oli vaikuttuneita siitä miten hyväntuulinen lapsi se on. Niinhän se on, useimmiten se hymyilee. Keskiviikkona me käytiin tutustumassa kouluun, ja K ilmoitti kuuluvasti et se haluaa opettajakseen sen kaikista näteimmän – naistenmies. 

masennusta sillä ei oo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...