Siirry pääsisältöön

amerikkalaisessa neuvolassa



Itse en koskaan jaksa lukea muitten ihmisten jälkikasvun neuvolakuulumisia; ”Kyllä, Elmeri on taas kasvanut ja nyt se on +52 käyrällä ja osaa hyppiä yhdellä jalalla. Ja Sanna taas, se on niin taitava laittamaan palikoita oikeisiin reikiin ja osaa jo pukea sukatkin.”

Jätän tän osuuden siis lyhyeksi ja keskityn vaan muutamaan kohtaan. Jannut kävi lääkärissä erikseen. O maanantaina ja K perjantaina. Pääasiallisesti siksi et se nyt vaan on aivan armotonta sähläämistä yrittää olla siellä kummankin kanssa yhtäaikaa ja assari sekoittaa pojat sataan kertaan ja loppujen lopuksikaan en voi olla varma saiko se painot ja pituudet oikeitten lapsien alle tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, vai tuliko jonkun pituudesta paino ja toisinpäin.



Meillä tavataan terveydenhoitajan sijasta lääkäri, ja se on vuosi toisensa jälkeen se sama vanhempien valkkaama lastenlääkäri jota tavataan myös nuhakuumeissa, nyrjähtäneissä nilkoissa ja silmätulehduksissa. Parasta tässä on se että näin lääkärillä on kokonaiskuva paitsi lapsesta, niin myös perheestä yksikkönä. Se tietää molemmat vanhemmat, meidän taustat ja osaa verrata näitten kahden nuorimman kehitystä paitsi keskenään niin myös siihen vanhempaan sisarukseen. Kun O:n ADD testitulos on koholla, me todetaan yhteen ääneen, et tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan miten koulu lähtee syksyllä menemään. Varmasti ainakin osin se on kuitenkin oppinut käyttäytymismalleja näiltä kahdelta muulta tättähäärältä.



Pitkin vuotta me ollaan puhuttu miten O:n kasvu tuntuu jämähtäneen. Sille mahtuu aina vaan samat vaatteet K:n siirtyessä seuraavaan kokoon, ja se olikin yks mun huolenaiheista maanantaisella lääkärikäynnillä. Toinen murhe oli sen kasvukivut. Jannu kun herää liki poikkeuksetta öisin itkemään särkeviä jalkojaan jos en ole muistanut laittaa sitä nukkumaan buranan kanssa, ja se syödyn buranan määrä taas vähän kauhistuttaa.


Ei ollut joo kasvukipuja ja kyllä, kasvukäyrä on siirtynyt plussalta miinukselle. Kasvukipujen sijasta jannulla on lihakset niin jumissa että se sai lähetteen hierojalle, joo kyllä – hierojalle. Ja mä haluan nähdä sen hierojan joka onnistuu hieromaan viisvuotiasta. Kädestä otetiin röntgenkuva joka lähti jollekkin superspesialistille, tavoitteena selvittää onko sen kasvu kuitenkin jotenkin sille ominaista ja onko siellä ranteen luustossa vielä kasvuvaraa tulevien vuosien varalle. Keskiviikkona sain puhelun lääkäriltä, luusto näyttää hyvältä, mitataan uudestaan syksyllä.





K:kin sai tehdä autismi-adhd-masennus testin. Masennuspisteet jäi puhtaaseen nollaan, ne kaksi muuta osa-aluetta taas keräs odotettavasti melkoiset pisteet. Assari ja assarin opiskelija oli vaikuttuneita siitä miten hyväntuulinen lapsi se on. Niinhän se on, useimmiten se hymyilee. Keskiviikkona me käytiin tutustumassa kouluun, ja K ilmoitti kuuluvasti et se haluaa opettajakseen sen kaikista näteimmän – naistenmies. 

masennusta sillä ei oo

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...