lauantai 6. kesäkuuta 2015

amerikkalaisessa neuvolassa



Itse en koskaan jaksa lukea muitten ihmisten jälkikasvun neuvolakuulumisia; ”Kyllä, Elmeri on taas kasvanut ja nyt se on +52 käyrällä ja osaa hyppiä yhdellä jalalla. Ja Sanna taas, se on niin taitava laittamaan palikoita oikeisiin reikiin ja osaa jo pukea sukatkin.”

Jätän tän osuuden siis lyhyeksi ja keskityn vaan muutamaan kohtaan. Jannut kävi lääkärissä erikseen. O maanantaina ja K perjantaina. Pääasiallisesti siksi et se nyt vaan on aivan armotonta sähläämistä yrittää olla siellä kummankin kanssa yhtäaikaa ja assari sekoittaa pojat sataan kertaan ja loppujen lopuksikaan en voi olla varma saiko se painot ja pituudet oikeitten lapsien alle tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä, vai tuliko jonkun pituudesta paino ja toisinpäin.



Meillä tavataan terveydenhoitajan sijasta lääkäri, ja se on vuosi toisensa jälkeen se sama vanhempien valkkaama lastenlääkäri jota tavataan myös nuhakuumeissa, nyrjähtäneissä nilkoissa ja silmätulehduksissa. Parasta tässä on se että näin lääkärillä on kokonaiskuva paitsi lapsesta, niin myös perheestä yksikkönä. Se tietää molemmat vanhemmat, meidän taustat ja osaa verrata näitten kahden nuorimman kehitystä paitsi keskenään niin myös siihen vanhempaan sisarukseen. Kun O:n ADD testitulos on koholla, me todetaan yhteen ääneen, et tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan miten koulu lähtee syksyllä menemään. Varmasti ainakin osin se on kuitenkin oppinut käyttäytymismalleja näiltä kahdelta muulta tättähäärältä.



Pitkin vuotta me ollaan puhuttu miten O:n kasvu tuntuu jämähtäneen. Sille mahtuu aina vaan samat vaatteet K:n siirtyessä seuraavaan kokoon, ja se olikin yks mun huolenaiheista maanantaisella lääkärikäynnillä. Toinen murhe oli sen kasvukivut. Jannu kun herää liki poikkeuksetta öisin itkemään särkeviä jalkojaan jos en ole muistanut laittaa sitä nukkumaan buranan kanssa, ja se syödyn buranan määrä taas vähän kauhistuttaa.


Ei ollut joo kasvukipuja ja kyllä, kasvukäyrä on siirtynyt plussalta miinukselle. Kasvukipujen sijasta jannulla on lihakset niin jumissa että se sai lähetteen hierojalle, joo kyllä – hierojalle. Ja mä haluan nähdä sen hierojan joka onnistuu hieromaan viisvuotiasta. Kädestä otetiin röntgenkuva joka lähti jollekkin superspesialistille, tavoitteena selvittää onko sen kasvu kuitenkin jotenkin sille ominaista ja onko siellä ranteen luustossa vielä kasvuvaraa tulevien vuosien varalle. Keskiviikkona sain puhelun lääkäriltä, luusto näyttää hyvältä, mitataan uudestaan syksyllä.





K:kin sai tehdä autismi-adhd-masennus testin. Masennuspisteet jäi puhtaaseen nollaan, ne kaksi muuta osa-aluetta taas keräs odotettavasti melkoiset pisteet. Assari ja assarin opiskelija oli vaikuttuneita siitä miten hyväntuulinen lapsi se on. Niinhän se on, useimmiten se hymyilee. Keskiviikkona me käytiin tutustumassa kouluun, ja K ilmoitti kuuluvasti et se haluaa opettajakseen sen kaikista näteimmän – naistenmies. 

masennusta sillä ei oo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.