Siirry pääsisältöön

mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

hups!


Isänpäivänä K oppi ajamaan ensin pyörää, ja vartti sen jälkeen kaksipyöräisellä potkulaudalla niin että molemmat jalat on yhtäaikaa laudalla. Kyllä sitä on hierottukin, kumpaakin taitoa. Edellisellä kerralla kun yritettiin ottaa siltä apupyörät pois se unohti polkea ja kaatui kolmen metrin sisään. Sen lisäks se nojas joko oikealle tai vasemmalle ja kaatui sen takia. O on edelleen sitä mieltä että menköön muut, hän liikkuu joko jalan tai sillä M:n vanhalla potkupaloautolla.



Yöllä meidän sänkyyn hiipi kaksi pikkumiestä. Toisen varpaita särki ja toinen lähti lojaalisuudesta hoitamaan asiaa veljensä kanssa. Lopputulemana mulla oli oikeassa kainalossa O ja vasemmassa K. Kahdeksan jälkeen kömmin varovaisesti jannujen välistä alakertaan, keitin kahvia ja nautin hiljaisuudesta. Jannut tuli ennen yhdeksää ja me pakattiin rantakamoja yhdessä. Meidän uimarantaretket muistuttaa mustalaisleirin siirtoa paikasta toiseen, onhan mukana aurinkosuojaa – enkä tarkoita rasvapurkkia, toki sitäkin on, kylmälaukkua, rantaleluja, pyyhkeitä, uimaleluja, tuoleja...


mustalaisleiri


Kun M ilmestyi alakertaan hetkeä ennen puoltapäivää oli muu jengi jo valmiina lähtöön. Puoliltapäivin me istuttiin autossa matkalla rannalle.

M saa uimavalvojalta ohjeet uimakokeeseen ja läpäisee sen







Koko osavaltioon on julistettu tulentekokielto. Se koskee niin avotulta, ilotulitteita kuin takkatultakin – ei niin että kellään olis varsinaisesti tarvetta lämmittää. Meillä on satanut viimeksi silleen ihan oikeesti kai huhtikuussa. Metsäpaloja on ollut jo kolmisensataa ja puiston puut näyttävät siltä kuin ne yleensä näyttävät elokuun lopulla. Kuivuus on polttanut ne nurmikentät joita ei kastella, lehdet putoavat puista ja ilmastoinnille on käyttöä. 


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi23. kesäkuuta 2015 klo 9.04

    Voi kuinka mukava kesäinen postaus. Mä olen niin koukussa blogiisi ja aina saan jutuistasi jotenkin niin hyvän mielen. Lapsesi ovat ihania ja itse äitinä olet kadehdittavan jaksavainen. Kuvasi piristävät aina mieltäni ja saan hetken haaveilla asumisesta samoissa maisemissa. Hauskaa lomaa teille! Mia

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää