Kesäkuun ekan
kunniaksi sataa vettä. Ei siellä kylmä ole, mutta märkää. Hyvä että on. Sadetta
tarvitaan ja sateesta huolimatta edessä taitaa olla kuivin kesä vuosiin.
Kuvernööri on julistanut jo hätätilan kuivuuden takia. Lämmöllä ja paisteella
on nurjat puolensa.
Koko päivän ajan
ees ja taas...
bussipysäkille-lastenlääkäriin-kouluun-kauppaan-kouluun-toiseenkauppaan-toiseenkouluun-kotiin-kolmanteenkouluun-kiipeilysalille-kotiin.
Samalla kuvaan.
Sunnuntaiaamuna
joskus liian aikaisin kuulen pääni vierestä kaksi ääntä. Ne kertoo mulle että
alakerran vessassa on käärmeitä. Mutisen unissani et ai oikeestiko? Ihan
oikeesti ne molmennat vastaa. Hetken tuumaan pitäiskö kuitenkin nousta ja mihin
numeroon soittaisin jos meillä oikeasti on vessassa käärmeitä; poliisille?
Teksasissa on viime viikolla löytynyt matelijoilta vähän kaikkialta, tulvien
takia. Tajuan kuitenkin esittää sen tärkeimmän kysymyksen; ”Onko ne eläviä?” –
Ei oo. Mut tuu kattoo niitä! ”Tuun ihan kohta.” Nukahdan uudestaan.
Puoliyhdeksän
jälkeen nousen ja hiivin alakertaan keittämään kahvia itselleni. Vastassa on ne
kaksi poikaa jotka ilmoitti mulle vessan käärmeistä. Riemukkaasti ne ilmoittaa
mulle kattaneensa aamiaispöydän. Ja niin ne on. Ne sanoo et aikuiset istuu
vierekkäin niin lasten ei tartte tapella kuka istuu kenenkäkin vieressä. Meille
on isot lautaset, K keittää mulle kahvia. Freddellä on kahvimukin paikalla
shampanjalasi ja se hymyilee salaa. Itselleen ne on laittaneet melamiinilautaset, murokulhot, juomapullot. Juomapulloissa on vettä ja pirtelöpillit.
Ne auttaa mua
laittamaan aamiaista. Hakee pakastimesta sämpylöitä ja kaivaa jääkaapista
mansikat, juustot, makkarat ja voin. Hilloa tietysti myös. K ilmoittaa mulle
kumartaen että frouvan kaffet olis nyt valmiit, mut varo, se on tosi kuumaa. Me
istutaan pöytään ja ne voitelee itse leipänsä. Kaksikko latoo lautasilleen
leivän lisäksi melonia ja mansikoita. Ne tekee itse.
Katson niitä
siitä pöydän toiselta puolelta ja mietin että ne täyttää keskiviikkona viisi.
Mun pojat. Isot ja osaavat. Syksyllä ne menee kouluun, ne isot ja osaavat.
Yhtäkkiä olen varma siitä että ne on valmiita kouluun. Mun pojat.
Samanlaista meininkiä täällä. Että ne on ylpeitä, kun laittavat itse aamupalaa.
VastaaPoista<3
VastaaPoista/ Älskling
Ihania lapsia sulla!
VastaaPoista