Siirry pääsisältöön

sellaista sattuu



Sängyn alla asuu kummitus. Mä vastaan että mä tiedän ja niiden silmät laajenee kauhusta, siis siitä että mäkin tiedän että siellä asuu kummitus. Joo, se on sellainen pienen pojan pikkuvarpaan mittainen, vaaleanpunainen ja vähän vihreä. Sillä on keltaisia raitoja ja se on niin pieni ettei sitä oikeastaan voi nähdä. Se huhuilee sieltä yön pimeydessä, mutta pelkää huoneen asukkaita niin ettei uskalla tulla ulos piilostaan. Ne katsoo mua ja kysyy; ”Oikeesti?” – vastaan että oikeesti, ihan oikeesti. Enää niitä ei pelota. Ei pelota koska se kummitus on niin pieni ja pelokas. Ne nukahtaa ja nukkuu aamuun asti.

Yöllä me kuunnellaan M:n kanssa ukkosta jossakin kaukana. Ensin välähtää ja sit me lasketaan; yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän... me ei enää jakseta laskea ja lopulta kuuluu kumea jyrinä. M kuiskaa mulle että se tykkää ukkosesta. Vastaan että niin minäkin. Me nukahdetaan yhdessä uudestaan vesisateen ropistessa talon katolla.

Joskus kahdeksan aikaan havahdun pienten jalkojen ääneen. Ne jalat tulee mun sängyn viereen ja ne sanoo että K ei pääse sängystä alas, koska sen kädet on niin likaiset. Sit se sama ääni ilmoittaa pissanneensa yöllä sänkyyn. Vastaan et ei se mitään, sellaista sattuu. Anna veljelles vessapaperia t se voi pyyhkiä kätensä. Pienet jalat kävelee pois ja mä jään unisena miettimään et miten niin sillä on niin likaiset kädet ettei se pääse pois sängystä. Nousen ja kävelen katsomaan. K:n sänky on täynnä ruskeaa tahmaa. Sitä samaa tahmaa on lakanoissa, tyynyssä ja pojassa. Sen käsissä ja sen naamassa. Poika on yltäpäältä suklaassa. Se kertoo nukkuneensa suklaapatukan kanssa. Nostan molemmat suihkuun ja huokaan. K varmistaa että rakastanhan mä sitä vielä vaikka se nukkui suklaan kanssa. Rakastan. Rakastan aina. Silloinkin kun sen valinnat ei ehkä ole niitä parhaita. Jätän pojat suihkuun ja lähden kuorimaan sänkyjä liinavaatteista. Toisessa sängyssä pissaa, toisessa suklaata. Sellaista sattuu.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...