Siirry pääsisältöön

päivän asut pyynnöstä

Multa pyydettiin asukuvia kommenteissa. Oletan että se tarkoitti lapsia, koska kuka oikeesti haluais nähdä kuvia musta tukkapystyssä, läpsyttimet jalassa, rikkinäisessä fliseessä ja liian lyhkäsissä shortseissa. Flisee siks että lenkillä tuli aivan armottoman kuuma ja nyt sisällä ilmastoinnissa on hillittömän kylmä. Parempi ratkaisu olis saattanut olla suihku, mutten "kiireiltäni" kerinnyt.

päivän asu
sama vanha, ehkä noin 19 vuotias reikäinen flisee - Peak Performance
aluspaita - Zara
shortsit - Nike 

Vastailin tänään paikallisen tavarataloketjun kyselyyn - kuulun niitten asiakaspaneeliin - ja myönsin kuluttavani vuodessa vaateostoksiin (lapset ja Fredde ja mä) noin $6000. Lastenvaatteet ostetaan yleensä alesta, aikuisten useimmiten taas täyteen hintaan. Kengät taas ostetaan Freddeä lukuunottamatta kaikille täydellä hinnalla. Kaikessa panostetaan laatuun. Niin sanottua kertakäyttömuotia meillä ei osteta lainkaan.

Kuvaan siis lapsia ja jos kommentin jättäjä nyt tarkoitti mua, niin voin yrittää muistaa ottaa kuvan tai kaksi seuraavan kerran kun viitsin pukeutua... se lienee huomenna, lapsilla on psykiatri ja haluan ainakin hetken esittää huoliteltua.


M:n asu
helletoppi ja shortsit - Peek
kengät - Native
potkulauta - Razor
pyöräilykypärä - Specialized

Lapsista otettuja kuvia katsottaessa tulee muistaa että nämä meidän muoti-ikonit pukeutuvat itse ja valitsevat vaatteensa itsenäisesti. Vaatekaappi on pojilla edelleen yhteinen boksereita lukuunottamatta. Mä tarjoan vaatteet, he valitsevat miten haluavat niitä yhdistellä. Tän kauden kesävaatteet on samoista tutuista paikoista. kesävaatteiden ykkösiä ovat Peek ja Mini Boden. Tällä hetkellä kaikki kengät on tilattu suoraan Nativelta.

K:n kouluasu
T-paita - Peek
shortsit - Mini Boden
kengät - Native

lauantaina ruokakaupassa
M:n mekko - Marimekko
K:n aurinkolasit ja O:n silmälasit - Ray-Ban
jannujen T-paidat ja K:n shortsit - Peek
O:n shortsit - Mini Boden

O:n vaatteet
T-paita - Peek
shortsit - Mini Boden

synttärilahjaksi saatu T-paita - Peek 

O:n kouluvaatteet
T-paita ja shortsit - Peek




Kommentit

  1. Sun lapsilla on aina niin kivoja vaatteita. Mukavan lapsellisia ja kuitenkin hyvän näköisiä. Mini Bodenia olen usein ihaillut netistä mutta en ole tilannut kun koko aina mietityttää. Koko blogisi on ihana. Suosikkini! Mia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mia! Kehuja on aina kivaa saada :)

      Osaisinkohan auttaa? Meidän kolmikko on kaikki saman mallisia, niitten torso on suhteessa pidempi kuin jalat ja monesti tilaan niille kokoa pienemmät housut kuin yläosan. M on hoikka 130cm. K hoikka 111cm ja O näistä tavallaan jämerin 107cm. Pojat käyttää kuitenkin samankokoisia vaatteita.

      Bodenin shortsit pojille on kokoa 5y vaikka 4y:kin vielä mahtuu. Paidat kaikki 5-6y. M:n shortsit taas on kokoa 7y ja 8y, paidat 7-8y vaikka seuraavaksi tilaisinkin ehdottomasti 9-10y. Mekot sillä on samaa kokoa paitojen kanssa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...