Siirry pääsisältöön

mekko tekee paluun

vaatehuoneen löytöjä
mekko - GAP, jakku - Bryn Walker
laukku - Dooney & Bourke, sandaalit - Tory Burch


Paikallisgallupista päätellen en ole yksin, sillä koulubussipysäkillä jokainen äiti yhtyi mun mielipiteeseen; mekko ja pienet lapset ei kuulu yhteen. Ennen lasten syntymää vietin kesäni, noh kesämekoissa. Satunnaisesti kuljin hameessa, shortseissa en koskaan. Kesäasu oli mekko tai hame.

Sitten syntyi M. Muutaman kerran Fredde huomautti etten voi pyllistellä mekossa. Lattialla istuminen ja vaipanvaihtaminenkin oli hankalaa lyhyessä mekossa tai kapeassa hamosessa, puhumattakaaqn imettämisestä. Ostin shortsit. Täällä kun ihan oikeasti kukaan täyspäinen ei kulje kesällä pitkissä housuissa – oikeesti. Niin miehet kuin naiset käyttää kesällä shortseja (tai naiset mekkoa tai hametta), ihann yhtälailla työpaikalla kuin kaupungillakin. Taannoin seurasin yhden muoti- ja tyyliblogistin karibianristeilyä, enkä voinut olloa ihmettelemättä ettei tyypillä kertaakaan ollut shortseja asukuvissa, oltiin sentään lomalla - Karibialla. M täytti vuoden ja yritin uudestaan mekkoa. Taaperoni nosti niin mun, kuin omankin mekkonsa helmaa, ja hiveli mielellään mun takapuolta siellä mekon alla, eikä se mun pyllistelyn tarvekaan vähentynyt. Shortsit tuli ja jäi. Mekot säilöttiin hamosten kanssa vaatekaappiin.

Syntyi pojat ja mekot sai maatua vaatehuoneeseen. Lopulta keksin laittaa shortsit mekon alle, vähän samaan tapaan kuin tytöille laitetaan täällä fillarishortsit mekon alle. Jälkimmäisen tarpeellisuuden ymmärsin M:n roikkuessa rekissä synttärikutsuilla. M:lla oli yllään mekko. Alushousut tosin oli jääneet kotiin. Sen jälkeen M:lla on ollut ne pyöräilyshortsit niin mekon, kuin hameenkin alla - AINA. Viimeksi tänään mietin tätä asiaa O:n kevätjuhlissa. Näyttämön eturivissä kun istui O:n koulutoveri mekko korvissa. Pikkarit sillä kyllä oli jalassa, mutta kädet siellä pikkareissa. Totesin taas kerran että onneksi M:lla on aina ne shortsit siellä hamosen alla.

Vähän reilut seitsemän vuotta siihen meni. Seitsemän kesää kuljin shortseissa. Joko shortseissa ja paidassa, tai shortseissa ja mekossa. Välillä ostin uusiakin mekkoja, ja lopulta nekin jäi kuitenkin käyttämättä. Koska, pyllistely. Koska pienet sormet helman alla. Vasta tänä keväänä mekot ovat varsinaisesti palanneet garderoobiin. Fredde on useammankin kerran kysäissyt et mistä toikin mekko on tullut, ja vastaus on aina ollut sama - vaatehuoneesta. Edelleen ne pienet sormet pyrkii sinne mekon alle, mutta nykyään niitten omistajalle voi sanoa ettei niin voi tehdä. Kevät on ollut poikkeuksellisen lämmin, ja sen normaalin keväisen sateen, harmauden ja kylmän sään on korvannut paahtava helle. Mekko tulee todelliseen tarpeeseen.


Meillä ei enää ole taaperoita. Meillä ei enää ole leikki-ikäisiäkään. Huomenna meillä on kolme koululaista. Tervetuloa takaisin mekko!

mekko - Soma Intimates
sandaalit - Tory Burch

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

mitä suomi ajattelee?

Pakolaiskeskustelu riehuu Suomessa marginaaliryhmien heitellessä ilotulitteita, kiviä ja polttopulloja. Toisaalla suljetaan raja ihmismuureilla. Media mässäilee tapahtumilla, kuin silläkin että pieni ryhmä niistä pakolaisista haluaa kivempaan paikkaan tai osoittautuu rikollisiksi. Kaksi pientä ryhmää. Paljon näkyvyyttä. Myös kansainvälisessä mediassa. Toisaalla hiljainen osa kansalaisia auttaa, antaa omastaan ja tekee vapaaehtoistyötä sen saman pakolaisryhmän hyväksi. Joku älähtää että ne tulee huvikseen, paremman elämän toivossa ja toinen muistuttaa että harva haluaa jättää kotiaan ihan vaan huvin vuoksi. Ei Suomikaan sentään niin ihana maa ole. Siinä ääripäitten välissä on hiljainen massa. Se joka hiljaisesti hyväksyy tain hylkää. Se ryhmä joka ei äänekkäästi vastusta sen enempää kuin puolustakaan. Haluaisin tietää mitä se hiljainen massa ajattelee. Haluaako Suomi oikeasti avata vai sulkea ovensa? Pelkääkö Suomi oikeasti monikulttuurisuutta? Uskooko Suomi oikeasti et...

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...

Konsensus Kari

sunnuntaina me syödään pullaa Itku pitkästä ilosta, paha paljon nauramasta. Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee. Mies se tulee räkänokastakin, vaan ei tyhjän naurajasta. Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla. Vaatimattomuus kaunistaa. Suomalainen asenne elämään on kurinalainen. Kärsimyksen kautta päästään voittoon ja kurinalaisuus palkitaan. Arjen kuuluu tuntua harmaalta ja arkiselta, sillä ilman harmautta ei juhlakaan tuntuisi juhlalta. Vaikka kasvava osa suomalaisista ei tunnusta uskontoa, eroaa kirkosta ja haluaa pysyä kaukana jumalasta, varjostaa suomalaista ajattelua ja kulttuuria edelleen luterilaisuus, tietynlainen tarve itsensä rankaisemiseen, askeesiin ja kieltäytymiseen. Oli sitten kyse liiasta kivasta, liikunnasta, sokerista tai mistä tahansa mukavasta. Martta mahtuu edlleen syliin Hyvä ihminen syö puolukoita ja ruisleipää. Hyvän ihmisen lapset eivät syö sokeria, lisäaineita, väriaineita tai oikeastaan mitään muutakaan kivaa. Hyvän ihmisen lap...