maanantai 8. kesäkuuta 2015

kakkiainen vs ihminen 6-0



Elämän täyttää koirankakka. Kuka olis kuvitellut että aikuisen koiran opettaminen sisäsiistiksi on näin hillittömän haastavaa. Just kun mä hetken kerkiin ajattelemaan et täähän alkaa sujua niin eikö joku hälytä mut yläkertaan tai alakertaan tai... kun siellä on TAAS kakat. Mä revin hiuksia päästä, ostan herkkupalkintoja, kilikelloja ja sitä ja tätä. Oon tullut siihen lopputulokseen, että vastoin odotuksia pennun opettaminen sisäsiistiksi on helpompaa kuin aikuisen koiran.

Kuukaudessa on tullut tehtyä seuraavia huomioita


Ensimmäinen huomio:

Perhanan piski menee ulos leikkimään – ei vessaan. Sen mielestä ulkona on kivaa ja jos nyt sattuu samalla hätä tulemaan, se on tavallaan ekstrabonari. Sitäpaitsi sen ihminenkin ilahtuu kun se käy kakalla ulkona.

Se ihminen on vaan tosi tylsä kun se haluaa leikkiä koko aika samassa paikassa. Ihminen itse ajattelee näin opettavansa koiralle että me mennään ulos kakalle ja pissalle ja se ekstrabonari on sit lenkki metsässä tai koirapuistossa. Toistaiseksi täysin tuloksetta.

miks me AINA seistään täällä?


`liian kuumaa, en jaksa seistä, seisköön muija

sen sijaan et se kakkais se ottaa aurinkoa


Toinen huomio:

Aamuisin se kakkaa ulos poikkeuksetta. Loistavaa! Mutta... ihan yhtä varmasti kuin se kakkaa ulos aamuseiskalta, kakkaa se myös sisälle aamukahdeksaan mennessä. Se siis kakkaa ulos vaan vähäsen ja säästää pääpotin mukavampiin fasiliteetteihin. Se että sen saa tekemään asiansa pihalle ei siis millään muotoa tarkoita etteikö se kakkaisi pikimmiten myös sisälle.

Ihminen yritti järkeillä ja vei sen edelleen heti ekaks ulos kakalle, sit antoi ruokaa ja vei takaisin ulos. Perhanan Roisto ei toisella ulkoilulla kuitenkaan kakannut ulos, vaan säästi sisään. Parhaimmillaan ihminen vei koiran neljästi ulos aamuseitsemän ja puoliyhdeksän välillä. Silti lopputulos oli sama. Kakat ulos ja sisälle.

Tämä eläin tarvitsee sitäpaitsi optimaaliset sääolosuhteet kakatakseen ulos. Ulos ei voi kakata vesisateella – great. Eikä ulos voi kakata myöskään jos elohopea kipuaa päälle 25C:n – great. Viimeiset seitsemän päivää elohopea on seikkaillut jossakin 28 ja 32C:n välimaastossa. Tällä matematiikalla ihmisen eläin kakkaa ulkona kuutisen kuukautta vuodesta – jos ei sada, ja ne kuusi ulkokakkakuukautta keskimäärin sataa.

Ihminen hankkii sen eläimelle kissanhiekkalaatikon. Satunnaisesti eläin käy kakalla kissanhiekkalaatikolla, saa hillittömät tuuletukset, kiitokset ja herkut. Silti se kakkaa myös kaikkialle muualle.


32C - liian lämmin ulkona kakkaamiselle


Kolmas huomio:

Se on piilokakkaaja. Ei siksi ettei se uskaltais tarvittaessa kakkia mun nenän alla, vaan koska se tarvitsee oman rauhan ja haluaa sulkea sen vessan oven. Ihminen ei ilahdu sisäkakasta, mut ei se niin haittaa. Etenkään jos etsii jonkun rauhaisan paikan poikien vaatehuoneesta tai M:n legolaatikosta tai mun kengästä tai alakerran ulkovaatekaapista tai kirjahyllyn takaa tai Fredden työtuolin alta. Keskimäärin kukaan ei huomaa mitään ja kaikki on ihan jees – siis Roiston mielestä.

Ihminen sitoo koiran pitkällä narulla tuolinjalkaan vahtiakseen sisäkakkaajaansa. Vaihtoehtoisesti ihminen eristää piskin kanssaan keittiöön. Silloin kun me ei olla kotona, saa Roisto luvan olla kopsukassaan. Fredde tilaa sille vaippoja. Ne ei auta. Tavoitteena on poistaa mahdollisuus piilokakkaan. Aika näyttää onko tää se oikea tie, vai meneekö se piilokakkalle heti kun silmä välttää kuitenkin.





Neljäs huomio:

Roisto Riiviö ei osaa pyytää ulos, koska sen ei ole koskaan tarvinnut pyytää ulos. Sen sijaan se etsii suojaisan paikan ja kakkaa. Ostan sille ”ovikellon” ja aloitan kellokoulutuksen. Kiltisti se koskettaa kelloa ja saa herkun. Mieluummin se tekis jotakin muuta ja tarjoilee mulle samalla luita ja leluja. Toistan kelloon koskettamista kerta toisensa jälkeen. Tönäisen kelloa itse vahingossa ja se helähtää vähän äänekkäämmin. Roisto pakenee sohvan taakse häntä koipienvälissä. Great, se pelkää ovikelloaan.

huomaa hieno koirankarkotin ovikello

Ensimmäinen epäilys:

Se ei ole koskaan oppinut pidättämään, koska sen ei oo tarvinnut pidättää. Kennelissä se on päässyt joko sisään tai ulos kakkapaikalle omasta kennelistään aina halutessaan. Kennelissä oli ihan okei kakata sen sisäalueen (indoor run) lattialle, silloin kun ulkona satoi tai paistoi liikaa.

Toinen epäilys:

Eläimen silmissä meidän talo ei eroa mitenkään siitä sisäulkoilualueesta. Sänkyihin se ei kakkaa – ainakaan toistaiseksi – ei sen enempää meidän, kuin omaansakaan. Miksi siis mennä ulos kun voi pysyä sisätiloissa, kuivassa ja ilmastoidussa.

Kolmas epäilys:

Olen vaipumassa epätoivoon ja tulossa hulluksi. Fredde haluaa palkata koirapsykologin tai etsiä sille sisäänkakkaajien kuntoutusleirin. Sellaisiakin täältä epäilemättä löytyy.

Toistaiseksi piski johtaa kuusnolla.

Vinkkejä kiitos!




7 kommenttia:

  1. Tahan ei voi sanoa kuin: Vanha koira ei opi uusia temppuja! Sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi toi sentään ei oo totta, mutta kiitos kannustuksesta kuitenkin!

      Poista
  2. katto kissanvessaan? siinä olis yksityisyyttä. :)

    VastaaPoista
  3. Kyllä vanha koira oppii uusia temppuja. Varmaan aamuisin voisi jatkaa tuota "napanuora"-koulutusta ja/tai pitää koira lähellä pienessä tilassa ettei pääse livahtamaan asioilleen. Tässä http://www.koirakoulukompassi.com/artikkeleita/ongelmakaytos/sisasiisteys/ muutama ihan ok vinkki, vaikkakin taitaa olla jo käytössä teillä nuo.

    Taitaa vain ottaa aikaa ja pitkää pinnaa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija. Joo, nyt meillä koulutetaan Roistoa sisäsiistiksi ihan hartiavoimin. Onhan se tässä ajassa meillä oppinut jo vaikka mitä muuta, ja syy on kai lähinnä mun leväperäisyydessä ja ajattelumallissa. Miksi se oppis yhtään helpommin kuin pentu? Samalla tavallahan aikuiselle koirallekin opetetaan kaikki muutkin asiat.

      Poista
    2. Minä opin viime viikolla tästä ihan uuden faktan (?), kun kaveri on tuomassa pentua Jenkeistä (saa tuoda Suomeen vasta 4kk iässä) ja siitä oli koirafriikkituttu erittäin huolissaan, että kaverini menettää pennun sosiaalistamisvaiheen 3-4kk jolloin koira oppii mm. sisäsiistiksi.

      Ei sillä, etteikö aikuinenkin varmasti opi lopulta siistiksi, se vaan on monta vuotta toistanut eri toimintamallia, joten opettaminen ja tavan muuttaminen on paljon pidempi projekti, koska vanha tapa on pinttynyt päähän ja se pitää saada muutettua!

      Mutta juu, ehkä jos tiedetään että aamulla gagga tulee sisälle 100% varmuudella, voisi silloin pitää koiraa napanuorassa ja/tai lähellä pienessä tilassa, jos mahdollista. Ehkä tästä voi lähteä liikkeelle, jos on mahdollista valvoa tuota aamun tilannetta helpoiten. Aikaahan tuo ottaa Tsemppiä!

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.