Siirry pääsisältöön

meillä on juhlat



Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä. Olen ollut laiskanlainen valokuvaaja ja kuvia on vain nelisensataa... niistä perkaan päivän kuvat, ehkä huomenna. Tämä päivä on ollut toisenlainen. Ei sellainen kuin ajattelin. Ei yhtään sellainen.

Tai alkoi se ihan tavallisena. Ajoin lapset kouluun. Tapasin hyvän ystävän aamukahvilla. Me puhuttiin lapsista ja koirista ja lapsista ja koirista. Me juotiin paljon kahvia ja puhuttiin vielä enemmän. Naurettiin ja puhuttiin. Ajoin kotiin. Varasin matkalla lastenlääkärin, kävin ruokakaupassa ja istuin kotona koneelle. Luin postit, vastasin tärkeimpiin. Kirjoitin pitkän tekstin ja jätin sen toistaiseksi julkaisematta. Julkaisen – ehkä – joskus.

Laitoin vielä yhden sähköpostin. Mietin kauan miten sen kirjoitan ja lähetänkö lainkaan. Lähetin kuitenkin. Sain vastauksen muutamassa minuutissa ja siitä alkoi kierre. Soitin ensin Freddelle. Laitoinn tekstarin ystävälle. Soitin seuraavalle ystävälle. Juoksin pihalle kuuluttamaan naapurille.

Sain töitä. Oikeastaan sain enemmän kuin töitä. Sain unelmien työpaikan. Sen jonka itse löysin, itse hain, itse. Ihan itse. Sen jonka halusin ihan oikeasti. Haastattelussa vertasin itseäni elokuvan ”Pursuit of Happiness” päähenkilöön, siihen joka haluaa työpaikan vaikka ehkä näyttää siihen sopimattomalta. Sain sen työpaikan.

Iltapäivän täytin kaavakkeita. Rikosrekisteri. Verotiedot. Tausta. Kulkukorttikaavakkeeseen mahtui kerrankin kaikki kolme autoa. Lokakuun 12. aloitan yhdessä osavaltiomme arvostetuimmassa yksityisssairaalassa ”rikkaitten sairaalassa” hengityselinsairauksien ja akuuttilääketieteen klinikalla potilaskoordinaattorina. Meidän klinikan lääkärit työskentelee teho-osastolla (ICU), sydänvalvontaosastolla (CCU) ja hengityselinsairauksien (pulmonologia) osastolla.

Tää on ehkä maailman paras ja mielenkiintoisin työ. Enempää en olis voinut haluta. Työaika on maanantaista perjantaihin kahdeksasta viiteen. Klinikka on kiinni viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Huikeeta.


Fredde toi tullessaan pullon shampanjaa ja prinsessatortun. Me käytiin lauman kanssa kaupassa ostamassa vähän sitä sun tätä. Varasin ajan stylistille, tarvitsen työvaatteita toimistotyöhön. Tänään meillä on juhlat. 




Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi1. lokakuuta 2015 klo 21.30

    Onnittelut! Hienoa, että iltaisin ja viikonloppuisin ei ole töitä! Miksi työ kestää 9 tuntia eikä 8? Onko noin pitkä kokopäivätyöaika teillä päin normi tai tavallista ainakin? Suomessahan kokopäivätyöt kestää yleensä kahdeksasta neljään.

    -Minttu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa1. lokakuuta 2015 klo 22.10

      Kiitos! Suomessa, ainakin silloin joskus, kokopäivätyö oli 37,5 tuntia viikossa kun täällä se on 40. Päivään sisältyy puolen tunnin palkaton ruokatunti ja kaksi palkallista taukoa :)

      Poista
  2. Anna2. lokakuuta 2015 klo 0.03

    Paljon onnea! Hienoa kun unelmat käy toteen!

    VastaaPoista
  3. Karlis2. lokakuuta 2015 klo 1.05

    Hieno uutinen! Paljon onnea :) Kuulostaa aivan mahtavalta

    VastaaPoista
  4. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 8.47

    Upeeta!!!! Onnea!!!!!
    Annika

    VastaaPoista
  5. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 9.28

    Paljon onnea! Kuulostaa kyllä aika haastavalta yhtälöltä noin pitkien työpäivien ja kolmen paljon huomiota tarvitsevan koululaisen yhteensovittaminen, mutta toivottavasti löydät siihen hyvät ratkaisut.

    Kepa

    VastaaPoista
  6. Anonyymi2. lokakuuta 2015 klo 11.36

    Oih, ONNEA! Valtavan hieno uutinen! Oot siis jakkupukunainen, et sairaalavaatteissa? Mitä sun työnkuva käytännössä on? Tapaatko potilaita vai henkilökuntaa? Miten pysyvä työsuhde tämä nyt on? Vakkaripaikka? (Ja ne hyvä vakuutukset?)

    VastaaPoista
  7. Reetta2. lokakuuta 2015 klo 12.20

    Suuret onnittelut!!!! Niin jännää :)

    VastaaPoista
  8. marikan polut5. lokakuuta 2015 klo 0.43

    luin vasta nyt; ihan valtavan suuret onnittelut!

    VastaaPoista
  9. Maija7. lokakuuta 2015 klo 5.08

    Oikein paljon onnea! t. vakkarilukija :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...
25 kommenttia
Lue lisää

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...
24 kommenttia
Lue lisää

rahat on loppu, mutta myydään volvo

Hesarin kolumnisti ravistelee suomalaisia amerikasta käsin. Tällä kertaa aiheena oli peruskoulu. Kommenttikentässä ollaan takajaloillaan ja pyritään dissaamaan kolumnistin kirjoitusta oikealta ja vasemmalta, osa kutsuu suoraan jopa idiootiksi. Välissä muutama kannustaa ja tukee. Jokainen ulkosuomalainen tietää ihan hyvin ettei suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin saa puuttuua ulkoa käsin. Ei vaikka joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Vain suomessa asuva suomalainen saa arvostella suomen terveydenhuoltoa, koululaitosta tai verotusta. Ulkosuomalaisen tulee kiittää ja kumartaa, ymmärtää että on lottovoitto syntyä Suomeen. Vaan onko se ihan oikeasti lottovoitto? Miksi niin moni lähtee? Miksi niin moni niistä lähtijöistä palatessaan päättää lähteä uudestaan; ”heti kun vaan voi!” Miksi niin moni lähtijöistä tietää jo lähtiessään ettei aio palata? Miksi ulkosuomalainen ei halua asua Suomessa, vaan tyytyy kärräämään lomiltaa mukanaan kalliita desingnesineitä ja vaatteita? Miksi?...
40 kommenttia
Lue lisää