Siirry pääsisältöön

39 päivää kesään

Arki rullaa omia uomiaan, lapset kouluun, kauppaan ja taas takaisin kotiin. Pyykkivuoret elää omaa elämäänsä ja ennen puoltapäivää otan vastaan ekan, sit haen tokan ja lopulta kohtaan iltapäivällä bussipysäkillä kolmannen. Maanantaisin kiipeilemään, tiistaiaamuna kuoroharjoitukset, iltapäivällä leikkideitti, torstaina hammaslääkäri ja illalla koululle edustamaan Suomea kansainväliseen iltaan. 

Heitänkin lukijoilleni kysymyksen; Mitä kertoisit Suomesta? Se et laitan kuvan Saulista pöydälle töröttämään on tylsää eikä varmasti kauheesti kiinnosta alakoululaisia. Tuskin niitä kiinnostaa historiakaan tai ne tuhannet järvet. Mitä siis kannattais kertoa? Sen pitäis olla jotakin helppoa, siis sellaista et sen voi tulostaa ja liimata pahvitaululle, tai laittaa pöydälle esille.

Sormi paranee. Kaikki hyvin. Kun kaikki on tavallisen hyvin, on elämä tavallisen ihanaa, sellaista ettei kauheesti kuulu yhtään mitään. Kuuluu tavallista arkea, monella tapaa elämää parhaimmillaan. Kouluvuotta on jäljellä 39:n koulupäivän verran. Kohta on oikeesti kesä. Mä laitoin mun rekrytointityypille, siis sille jonka homma on etsiä mulle töitä, viestiä et pidetään taukoa. Jatketaan sit kun kesä on kääntymässä kohti loppua ja otetaan tavoitteeksi että mä olen töissä lokakuun alkuun mennessä.



Aamulla palaveerasin M:n erityisopen kanssa. Puhuttiin ensivuodesta, ja siitä kuka olis M:lle paras opettaja. Kaavake jossa mun on mahdollista vaikuttaa asiaan palautetaan perjantaina, myöhemmin istun taas alas Reksin kanssa ja me mietitään asiaa lähemmin. Yhteistuumin pohdittiin että naisopettaja on epäilemättä M:lle parempi, miehet kun on usein vähän rennompia ja rentous ei ehkä ole M:lle kaikkein parasta. Se tarvitsee ympäristön jossa odotukset on selkeitä ja sosiaalinen kanssakäyminen strukturoitua.






Me puhuttiin tyttöjen välisestä ystävyydestä, ja siitä miten julmaa tyttöjen sosiaalisten taitojen harjoittelu on ihan tavallisellekin lapselle, saati sitten näille jotka yrittää ratkaista ja löytää vastauksen siihen eipäs-juupas, oonpas-enpäs leikkiin, siihen minkä vastaus saattaa olla aamupäivällä erilainen kuin iltapäivästä. Yhteen ääneen todettiin erityisopen kanssa että omat kouluvuodet oli aivan kamalia ja se peli jotakin totaalisen järkyttävää. Kun pitäis kuulua johonkin ryhmään, muttei oikein mahdu mihinkään.




Pelataanhan sitä samaa peliä aikuisenakin – tavallaan - ei niin raadollisesti, mutta kyllähän ne samat systeemit edelleen on olemassa. Sain sen M:n koulutoverin vanhemmilta lopulta pitkän sähköpostin, jossa monisanaisesti annettiin minulle anteeksi. Luin sen kahdesti, nauroin ääneen ja mietin että mä siis sain anteeksi sen että yritin proaktiivisesti ratkoa tätä tyttöjen välistä ystävyyttä. Samalla tajusin että eihän se faija mua tavannut aamukahvilla puhuakseen lapsista – niin kuin mä pöllö kuvittelin. Se oli siellä kertomassa että sen vaimo on tunkenut yhteen sieraimeen kurpitsan ja toiseen melonin ja mun pitää pyytää anteeksi. Onneksi se jätti sen kuitenkin sanomatta siellä kahvilassa, olis meinaan saattanut olla aika toisennäköinen palaveri.


Aurinko paistaa vielä hetken ennen illan myrskyä. Kevätsää kun on täälläkin ailahtelevainen. 

illalla sataa ja myrskyää, aamulla mentiin vielä näin

Kommentit

  1. Sä et varmaan voi kertoa Suomesta mitään. Eihän sulla ole mitään käsitystä Suomesta. Olet irrottautunut, ajattelet olevasi jenkki ja eläväsi jenkkielämää. Suomi kuuluu sun kaukaiseen ja traumaattiseen historiaan, jota et arvosta. Sun ei pitäisi kertoa Suomesta mitään ainakaan sellaisille, jotka eivät tiedä Suomesta mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos loistavasta, eikä yhtään lapsellisesta kommentistasi! Lisää näitä.

      Olen asunut Yhdysvalloissa vuodesta 2002. Olen saanut Yhdysvaltain kansalaisuuden 2009. Mulla on kolme Yhdysvalloissa syntynyttä lasta. Olen ollut äiti vain amerikassa. Työhistoriastani liki puolet on Yhdysvalloista. Ei ihme että monesti ajattelen olevani enemmän amerikkalainen kuin suomalainen. Siksipä päätin kysyä vinkkejä siihen mitä Suomesta kannattaisi kertoa.

      Poista
  2. Ihana tuo eka kommentti :D
    Mä en tiedä oikein mitä tästä maasta kertoisi. Kun itse olin kyläilemässä Jenkeissä niin lapset ihmetteli kuvista meidän pieniä autoja :) Tosin se oli Kansasissa vuonna 2002, nyt kai sielläkin ollaan jo totuttu pikkuautoihin (esim. Ford Ka). Samoin niitä nauratti, kun kerroin että meidän kesäperunat on peukalon kokoisia (vrt. Ameriikassa kaikki on suurta).
    Kiitos muuten blogistasi! Aika harvoin mitään kommentoin, mutta jo sieltä autismi-blogista asti olen seurannut. Olet mahtava äiti lapsillesi! Sain lokakuussa pienen tytön ja toivoisin itselleni samaa vahvuutta taistella hänen puolestaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihan kamalasti, mä täällä punastelen salaa. Olen vakuuttunut että olet hyvä äiti ja tarvittaessa puolustat myös lastasi leijonaemon lailla :)

      Täälläkin näkyy nykyään Minejä ja Smarteja. Pikkuperunoitakin saa, luomukulmilla kun asustellaan.

      Poista
  3. Suomesta itse kertoisin mm seuraavista asioista:

    Suomessa on paljon melkoisen luonnonvaraisessa tilassa olevaa luontoa, varsinkin metsää ja tosiaankin tuhansia järviä. Täällä on voimassa jokamiehenoikeudet. Metsissä saa vapaasti liikkua ja marjastaa, vaikka joku yksityinen ne omistaisikin. Lukuisat suomalaiset rakastavat mökkielämää, saunomista ja uimista. Yleensäkin luonnossa oleminen ja liikkuminen on täällä monille tapa ladata itseään ja rentoutua.

    Suomessa on ihmisillä melkoisen tasaisesti jakautunut hyvinvointi ja täällä kaikki saavat (ainakin lähes) ilmaiseksi terveydenhoitoa, joka on maailmanlaajuisessa mittakaavassa hyvällä tasolla. Myös yksityisiä palveluita voi toki käyttää halutessaan.Koulutuskin on laadukasta kansainvälisten tutkimusten mukaan ja jopa yliopistokoulutus on lähes ilmaista. Lapsille on tarjolla paljon ilmaisia tai hyvin edullisia harrastusmahdollisuuksia mm liikunnan, kuvataiteen tai musiikin parissa. Kouluruoka on Suomessa kaikille lapsille ilmaista ja se on suunniteltu terveelliseksi.Veroja maksetaan Suomessa usein USA:aa enemmän.

    Suomessa on myös korkeaa teknologiaa ja tieteellistä tutkimusta. maantieteellisistä seikoista voisi mainita mm Venäjän naapuruuden, joka tuo omia stressinaiheitaan ja paineitaan. Siitäkin voisi puhua, että menneinä vuosisatoina naapurikansat usein hyökkäsivät Suomeen ja oli paljon katovuosia, jolloin tarvittiin neuvokkuutta ja sisua selviytymiseen. Voisi mainita myös , että Suomi kuuluu Pohjoismaihin ja jotain tiivistettyä ilmastosta, kasveista ja eläimistä.

    Siitäkin kertoisin, että Suomi kuuluu maailman turvallisimpiin maihin ja joka puolella Suomea lapset voivat kävellä tai pyöräillä itse yksin kouluun ja harrastuksiin ilman merkittävää rikollisuuden uhkaa.

    Suomeen ja suomalaisiin yhdistetään usein sanat sisu, sauna ja luonnollisuus. Sisua voisi hieman selittää. :)

    T: Janita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä ideoista.

      Meillä luonnontilassa olevaa metsää ja luontoa on pilvinpimein, samopin kuin metsää ja polkuja tutkittavaksi siitä huolimatta bettä jokamiehenoikeus puuttuukin. Jos asuisimme toisenlaisessa paikassa, puhuisin varmastin suomalaisesta luonnosta.

      Kohderyhmä tälle esitykselle tai esittelylle on 5-10 -vuotiaita lapsia. Heille nämä terveydenhuoltoon, hyvinvointiin ja turvallisuuteen liittyvät kysymykset ovat vieraita.

      Poista
  4. Suomestahan on kiva kertoa ihan tilastojenkin valossa, koska Suomi on niin monessa jutussa paras tai ihan kärkisijoilla.

    http://frankmartela.fi/2013/12/12-asiaa-joissa-suomi-on-maailman-paras/

    Suomi on paras tai ollut lähivuosien tutkimuksissa paras mm seuraavissa:

    Suomi on maailman paras maa äideille, maailman vähiten korruptoitunut valtio, Suomessa on maailman paras koulutusjärjestelmä, maailman eniten saunoja per asukas, maailman ahnaimmat kahvinjuojat, suhteessa maailman eniten metallibändejä, maailman kovimmat maidon juojat, maailman ahkerimmat kirjaston käyttäjät, Helsinki on maailman rehellisin kaupunki samoin "asuttavin", Suomi tekee maailman parhaita mobiilipelejä, Suomi on maailman "vähiten epäonnistunut valtio" ja maailman vakain valtio.

    http://yle.fi/uutiset/suomen_valtio_on_onnistunein_monella_mittarilla_mitattuna/7708421

    Tuon yli kymmenen kohdan listan Suomen huippusijoituksista minä kertoisin heti alkuunsa. Siinä tulee jo paljon tietoa ja kuvaa Suomesta. :)

    T: Matsss

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matsss! Oli muuten loistava lista ja varmasti poimin näitä asioita mukaan tulevina vuosina :)

      Poista
  5. Eipä ole kovin helppoa keksiä, mitä kertoisi. Kun alakoululaisista on kyse, tulee mieleen angry birds. Suomessahan peliala juurikin Rovion perässä on ollut nosteessa. Mutta alkaako angry birds olla vähän vanha juttu jo? Tai sitten jokin talveen liittyvä juttu. Joulupukkia tekisi mieli ehdottaa myös, mutta kun teidänkin perheessä joulupukki taisi asua pohjoisnavalla se ei ehkä ole paras. Lumi, porot, revontulet tai saimaannorppa voisivat olla kivoja myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heli, sun ansioista koko jutun keskiöön nousi moderni Suomi Änkkäreineen ja peliteollisuuksineen. Enpä olis tullut ajatelleeksi näin selvää asiaa...

      Poista
  6. Kiitos blogista, en ole tainnut täällä koskaan kommentoida, mutta joka tekstin luen kyllä heti. Hieno perhe teillä!

    Onko yleisö koululaisia? Silloin kertoisin ehkä ainakin siitä, miten suomalainen koulu eroaa amerikkalaisesta. Ja miten se eroaa? No, en tiedä :) mutta olisko ainakin aloitusikä, kouluruokailut, se että lapset kulkee yksin kouluun lähes kaikkialla Suomessa ...jotain sellaista? Ja ehkä siitä jotain, että kylmä on talvella, mutta ei täällä mitään jääkarhuja juoksentele. Suomen kokoa vertaisin johonkin, minkä yleisö siellä hahmottaa - sekä pinta-alaa että väkimäärää. Mä ainakin suhteutan jenkkikaupungit aina eurooppalaisiin jne., koska en muuten hahmota yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka!

      Yleisö on tosiaan pieniä koululaisia. Peliteollisuuden lisäksi keskityin nimenomaan eroihin koulussa ja koulutuksessa. Lisäksi sun vinkistä sain idean kuvallisesti hahmottaa Suomen kokoa verrattuna näihin meidän kotikulmiin, ja väestömäärää meidän kotikaupungin väkimäärään.

      Poista
  7. Mulla oli mennyt tämä teksti ihan ohi. Mutta, hyvä oli esityksesi Suomesta. Värikkäitä lapsia kiinnostavia kuvia sekä lyhyitä ytimekkäitä faktoja Suomesta.

    Syy miksi aloin tähän kommentoimaan, että kun näin nämä kuvat, tulipa ikävä sinistä taivasta. Ei ole täällä näkynyt kirkkaan sinistä taivasta vielä kertaakaan. Saastelukemat ovat pienemmät kuin talvella ja jopa päiviä jolloin Suomen luvuissa- ilmanlaatu hyvä, mutta ei sinistä taivasta. Näyttää niin raikkaalta. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi