Tahdon Asiat

Toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun ajoittuu syntymäpäiväjuhlien kavalkadi, kun kolmen viikon viikonloppuihin mahdutetaan jannujen synttäreiden lisäksi viiden kaverin synttärit ja meidän hääpäivä. Juhlat vaihtelee ihanista kotisynttäreistä itsetehtyine kakkuineen ja aasin hännän laittoineen, päivään farmilla viidenkymmenen parhaan kaverin kanssa. Opettajien yleinen sääntö tuntuu olevan, että jos kutsukortteja jaellaan kouluissa on kaikki kutsuttava, ja usein kutsuvieraisiin kuuluu siinä samalla myös kutsuttujen sisarukset. Kotisynttärit Kotisynttärit on aina jotenkin sympaattisia, eikä niistä jää tuntumaa että juhlitaan pienellä budjetilla, lapset kun viihtyy aivan yhtä hyvin kaverin takapihalla kuin suuremmassakin juhlahumussa. Tarjottavaksi riittää hyvin perunalastut, kultakalat, porkkanat, viinirypäleet ja kakku. Toiset panostaa ja tarjoaa samalla lounaan tai päivällisen. Musta ei oo kotisynttärehin. Ei anakaan ton kaksikon kanssa kun kahden luokan ja sisarusten j...

aamukahvit auringossa on silti aamukahvit auringossa Kirjoitin seuraavan kymmenen päivän systeemit yhdelle paperille, ja totesin että yhtälö on mahdoton. Kaikkea ei ehdi, ei ehdi vaikka poistais sen kotiäiti-vanhusaikataulun. Ei ehdi vaikka ottais kaikki vuorokauden tunnit käyttöön. Ei ehdi vaikka kuinka tunkis ja haluis ja suunnittelis, ennakois ja järjestäis. Ei vaan ehdi.  siltä lähti toinenkin hammas ...ja se sai silmälasinsa Huomenna olis aamusta rukousryhmän brunssi. Samaan aikaan olen sopinut juttelevani rakkaan ystävän huolista. Huolet menee aamukahvien edelle. Huomenna pitäis myös hankkia lahjat kaksille tulevan viikonlopun synttäreille. Kaikki tää on vielä ihan hallittavissa, mutta viideltä alkaa M:n koulun kevättanssiaiset ja niitten päättyessä kahdeksalta me siirrytään suoraan päivälliselle naapuriin, ja sinne olen luvannut leipoa jälkkärin. Kai mä senkin jossakin vaiheessa haldaan, ja jos en ehdi niin ainahan kaupasta saa valmista. Ennen ku...

Mun yhteiselämä warfariinin tai rotanmyrkyn – Marevan – kanssa alkoi kesäkuussa 2012. Se alkoi sinä päivänä kun oli ekaa kertaa lämmin. Kevät 2012 kun ei ollut kehumisen arvoinen. Oli lämmin, ei kuuma, ja älyttömän hiostavaa. Me oltiin lounaalla ja kahvilla hyvän ystävän luona. Muistan ajatelleeni et oon varmasti tulossa kipeeksi, närästi ja olo oli surkea. Join kahvini ja söin kiltisti emännän leipoman mustikkapiirakan. Me ajettiin kotiin. M halus lähteä pyöräilemään mut me jouduttiin palaamaan kotiin, koska musta ei ollut kävelemään. Hikoilin, päässä huippasi ja oksetti. Hikoilin sellaista kylmää hikeä. Vaatteet tuntui ahdistavilta, ja takaisin sisään päästyä riisuin rintaliivit kesämekon alta. Rintakehää puristi edelleen ja mieleen tunkeutui kuin väkisin sydänkohtauksen oireet. Soitin vakuutusyhtiön ensiapupuhelimeen. Ajatus oli et se tyyppi siellä langan toisessapäässä neuvois ottamaan vähän rennietä ja rauhoittumaan. Hetken päästä sairaanhoitaja soitti takaisin. ...

Kai se oli maaliskuun puoltaväliä kun sähköpostiin kolahti viesti missä etsittiin halukkaita Kodin Kuvalehden juttuun Seattlen suomalaisista naisista. Ilmoittauduin mukaan. Mikäs sen hauskempaa kun päästä mukaan ruokajuttuun ja tavata samalla vanhoja tuttuja. Vähän mua hymyilytti toimittajan etsiessä mukaan diversiteettiä täällä asutuissa vuosissa kun mukaan ilmoittautuneista tuorein oli kuitenkin asunut täällä vuosia - yhdeksän.  Oli toki se joka oli kerran lähtenyt takaisin kotiin Suomeen ja myöhemmin palannut takaisin tänne. Mutta ei ketään joka olis käymässä vaan. Olishan täältä löytynyt niitä vastatulleitakin, ja sellaisia joiden tavoite on olla vuosi tai kaksi, ne joiden katse ja oikea koti on kuitenkin Suomessa. Niitten maailma kun epäilemättä näyttää aika erilaiselta kuin meidän, joilla takana on vuosia tai vuosikymmeniä. Meidän joilla on kaikilla on tämän maan kansalaisuus. Meidän joiden elämä on täällä. Meidän joilla ei rutinoista huolimatta ole aikomustak...