Siirry pääsisältöön

miesmalli

imgarcade.com

Fredde sen sanoi. Se on Zoolander, Derek Zoolander. Ainoa kohta josta ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden välille on se että Derek Zoolander oli simppeli, sen rasvaprosentti oli kolme ja älykkyys yksi. Roisto ei ole tyhmä, se on vaan kokematon. 

Se on yhtä kokematon tavallisesta elämästä kun kolleegansa Derek. Sekin on miesmalli, muotovalio. Siltä puuttuu monta olennaista elämäntaitoa, mutta se osaa seistä paikallaan kun puleerataan, föönaillaan ja katsotaan korviin. Poseeratakin se osaa, onhan se sillä ennen tienannut leipänsä.

selfie

Eilen se kohtasi elämänsä ensimmäisen sadesään. Asteli ensin reippaasti kuistilta pihakäytävälle, pysähtyi, kääntyi ympäri ja palasi kuistille. Se katsoi mua kuin höyrähtänyttä, ei kai KUKAAN nyt sateella mene ulos. Se ei selkeesti ollut ikinä ulkoillut sateella. Tänä aamuna se eilisestä kokemuksesta viisastuneena löi jarrut lukkoon jo etuovella todettuaan että ulkona on edelleen märkää. Hetken houkuttelulla sain sen lähtemään mukaan, mutta kiire sillä oli lenkiltä sisälle.
ja tän pitäis olla metsästyskoira



Se ei osaa noutaa palloa, tai siis se ei osaa noutaa yhtään mitään. Ollaan me yritetty. Se katsoo ensin lentävää lelua, sit mua ja sit uudestaan sitä noudettavaa asiaa. Sit se katsoo mua taas pää kallellaan, viesti on selvä; ”jos mieles tekee heitellä asioita, niin saat kyllä hakea ne ihan itse”.


vie mut sisään... OIKEESTI!

Miesmalli syö valikoiden, ja olen muutaman kerran löytänyt itseni – kokeneen koiranomistajan – istumasta lattialla sen vieressä; ”Syö nyt rakas... edes vähän. Maista edes...” - Mihin meni kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja nälkä tulee ajan kanssa ajattelu? Ne meni ton pojan rasvaprosenttiin. Ei niin ettei se tykkäis ruuastaan. Kyllä se tykkää, sen ei vaan aina tee mieli. Yhtälailla se kouluttaessa saattaa ottaa tai olla ottamatta palkinnon. Se ei osaa kerjätä. Se ei ole vielä ymmärtänyt että lattia kannattaa käydä imuroimassa sen jälkeen kun lapset on syöneet, tai ehkä sille ei vaan maistu.

Roisto ei tiennyt meille tullessa mikä on sänky, sohva, nojatuoli tai pöytä. Se ei ollut eläissään nähnyt polkupyörää, isoja koiria, roska-autoa tai pierutyynyä. Edelleen kun joku kolmikosta päräyttää kaikuvasti, pakenee jäbä yläkertaan. Kun me pelataan lasten kanssa lautapeliä, käy se sujuvasti pöllimässä jonkun nappulan tai vaihtoestoisesti istua tömäyttää keskelle pelilautaa – ”Huomatkaa mut!”

Parissa viikossa se on jo oppinut monia tärkeitä taitoja. Useimmiten sen löytää sohvasta, öisin se hyppää sänkyyn. Lasten kinstelusta se ei enää hätkähdä, eikä pölynimuristakaan. Eiköhän se vielä opi myös kerjäämään, varastamaan ja vetämään narussa. 
kuva IMDb.com


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Emppu14. toukokuuta 2015 klo 0.24

    Meillä on samanlainen koira, joka ei välitä ruuasta. Yhdenlainen ruoka menee alas ja tän voi hätätilanteessa korvata vain makaronilla:D
    Hoikka koira on aina ollu ja sellasena varmaan aina pysyy, ei kerjää ja makupaloilla voi motivoida vain sisällä. Sillonkin saattaa sylkästä sen pois, enemmän kiinnostaa se yhdessä tekeminen. Nirsoksi sitä varmaan vois sanoo? Ei imuroi lattioita, ei edes viihdy keittiössä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a
6 kommenttia
Lue lisää

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi
Lähetä kommentti
Lue lisää

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän
2 kommenttia
Lue lisää