Siirry pääsisältöön

sinistä ja mustaa

”Rakas taivaanisä. Jos jompikumpi näistä tarttee silmälasit, pyydän että se on O.”

Aamulla O ilmoittaa et se ei halua mennä silmälääkäriin. Kysyn pelottaako sitä ja se sanoo et joo. Se kysyy koskeeko se lääkäri silmiin ja lupaan ettei se koske. Seuraava kysymys on silmätipat, laitetaanko siellä silmätippoja. Vastaan että varmaan laitetaan.

Joku on yöllä käynyt vaihtamassa K:n toisen K:hon. Tää uus K näyttää ihan samalta kuin alkuperäinenkin, mutta tällä uudella on miellyttävämpi softa. Se on avulias. Se kuuntelee. Se sovittelee. Se on innoissaan menemään silmälääkäriin ja lupaa mennä ensin jos O:ta pelottaa, K sanoo että se on rohkea.

Silmälääkärissäkin K:n paranettu ohjelmistoversio toimii. K tekee mitä silmälääkäri pyytää, kuuntelee ja vastaa kysymyksiin asiallisesti. Silmälääkäri kehuu K:ta ja K loistaa kuin naantalin aurinko. ”Auto, käsi, puhelin, hevonen, ankka, hevonen, käsi, auto, puhelin, käsi, ankka...” Se luettelee näkemäänsä, sujuvasti kummallakin silmällä.



Silmälääkäri kysyy mikä sai meidät tulemaan lääkäriin. Vastaan että M. M ja se että me vasta Kinderin loppupuolella tajuttiin että se ei näe, muikulla on molemmat silmät +3.0 ja laseilla se korjataan +1.5:een jotta silmät saa tehdä vähän työtä. Kerron K:n kohdalla ei olla koskaan mietitty sen silmiä, mutta et O oli reilu kaksivuotiaana erikoislääkärin testeissä, koska se oli niin kömpelö.



K:n silmätippojen jälkeen on O:n vuoro. Se kertoo silmälääkärille valinneensa itselleen silmälasit kun me tultiin sisään. Silmälääkäri kysyy et minkälaiset O haluaa, O vastaa et sellaiset joissa on mustaa ja sinistä. O:ta jännittää ja se vastaa kysymyksiin epäröiden. Välillä se sanoo ettei se tiedä ja silmälääkäri kannustaa arvaamaan. Niistä värisokeutta testaavista korteista se tykkää, ne menee nopeesti ja helposti. K:ta kyllästyttää ja se keikkuu hiljaa tuolillaan, mutta ei surise eikä pörise eikä aiheuta epäjärjestystä ja sekamelskaa. Pidän tästä uudesta lapsesta ja mietin mihein se edellinen meni. Kun O:lle laitetaan silmätipat se pistää vastaan ja mä mä pidän siitä kaksin käsin kiinni. En itsekään nauti erityisesti tästä vaiheesta käydessäni silmälääkärissä. Ne tipat tuntuu kurjalta ihan oikeestikin ja niistä seuraava sumentunut näkö on suoraan sanottuna syvältä.





O:n tippojen vaikuttaessa, K palaa tuoliin ja osa testeistä tehdään uudestaan. Lääkäri katsoo silmänpohjat ja mikroskoopillaan. K ei tarvitse laseja. Huokaan helpotuksesta. En usko että missään on vielä kehitetty K:n kestäviä silmälaseja, sitäpaitsi ne olis pitänyt voida kiinnittää siihen pysyvästi.

Kun O on vastaillut kysymyksiin toisen kierroksen, mä lähetän jannut juttelemaan Amyn kanssa aulaan. Silmälääkäri puhuu O:n silmistä ja siitä että se tarvitsee lasit. Sillä on melkoinen ero kahden silmän välillä, niin että toisessa silmässä plussaa on kolmen verran, toisessa yksi. Ei ihme että se on niin varovainen. Me mennään katsomaan niitä sen valkkaamia silmälaseja. Oletan näkeväni jotkut legot tai spidermänit, mutta jannu poimii valikoimasta siniset ja mustat reiskat. Kysyn et onko se nyt ihan varma? On se. Fredde olis voinut valita itselleen nää lasit. Kohta viisivuotiaan valinnaksi ne on aika vinkeät.




Optikko tulee ja katsoo pokat, käy katsomassa saako niitä oikeassa koossa. Mittaa tarvittavat mittaukset ja laskee mulle loppusumman. Kaivan kuvetta. Silmälääkäri $125/jannu, O:n lasit $259. Yhteensä $409. Kiitos ja näkemiin.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...