tiistai 12. toukokuuta 2015

hitaana päivänä



Yksi nilkuttaa, toinen saa silmätippoja kahden tunnin välein. Kolmannella on tötteröturhauma ja mulla vakava univaje ja pelottavan vetämätön olotila selittämättömästä syystä valvotun yön jälkeen. Kaikesta mainitusta huolimatta M oli saatava kouluun ja mun lähdettävä kaksikon kanssa palaveeraamaan Reksin kanssa.

Koulun kansliassa lykkäsin jannuille mun puhelimen kouraan ja annoin niille luvan katsoa telkkaria. Mä astelin Reksin toimistoon, istuin mulle osoitettuun tuoliin ja sit me puhuttiin. Me puhuttiin M:n tarpeista, me puhuttiin luokkahuonetyöskentelyn kipukohdista tällä hetkellä. Siitä miten se tarvitsee jatkuvasti sanallisen kuittauksen opettajalta kaikkeen, turhaan ja tarpeelliseen. Siitä miten M:n maailmassa se on ainoa tärkeä henkilö 22 lapsesta ja jos sillä on asiaa Opelle, pitää sen ohittaa kaikkien muitten tarpeet. Meillä oli hyvä palaveri. Perustelin oman kantani, puhuin Erityisopen näkemyksistä ja Reksi sanoi että on mukavaa puhua vanhemman kanssa joka kykenee näkemään myös ne oman lapsensa kehitysalueet. Tiimin – johon mä siis myös kuulun – tavoite kun ei ole tehdä M:n koulutiestä mahdollisimman kivutonta ja helppoa, vaan enneminkin sellainen että se oppii niitä taitoja joita se tarvitsee tulevaisuudessa.

Lopputulemana kävelin ulos Reksin toimistosta sikäli sangen poikkeuksellisessa asemassa että tiesin jo tässä vaiheessa, ennen kuin asiasta on pidetty edes yhtään palaveria opettajatasolla, kuka M:n opettaja tulee olemaan ensi syksynä. Eka koulutason kokous aiheesta on toukokuun 22. ja lopulliset listat opettajista ja oppilaista julkaistaan vasta elokuun viimeisellä viikolla.

Se miten systeemi toimii käytännössä on niin että kouluvuoden lähestyess loppuaan opettajat kokoontuu ja käy läpi jokaisen oppilaan toisten opettajien kanssa. Samassa tilaisuudessa istuu Erityisopetustiimi ja ne käy erityisoppilaat läpin erillisenä kokoonpanona. Kun seuraavan luokka-asteen luokkia lähdetään rakentamaan saa erityisope ja Reksi sijoittaa ensin ne lapset joilla on erityiset syyt olla tiettyjen opettajien luokilla. M on yksi niistä. Loput lapset jaetaan sukupuolen, koulumenestyksen ja persoonallisuuden mukaan siten että kaikista luokista tulee mahdollisimman tasapainoiset. Näin tehdään jokainen vuosi, sillä jokainen syksy kaikki aloittaa uuden opettajan kanssa, osin uusien luokkatovereitten kanssa. Tänä syksynä M:lla oli niistä 21 luokkatoverista muistaakseni kaksi lasta joiden kanssa se kävi myös sitä ensimmäistä K-luokkaa.


Loppupäivä me maattiin päällekäin sohvassa. Väillä laitettiin K:lle silmätippoja ja ojennettiin nilkuttajalle lisää kipulääkkeitä. Minä torkuin ja Roistopoika torkkui vieressä. 


2 kommenttia:

  1. Onpa erikoinen systeemi! Ymmärrän kyllä heti, mitä sillä haetaan, mut eikö siis yhtään menetetä ryhmäytymisessä ja tuttuudessa? Tai ihan käytännön asioissa, jos vaikka kimppakyytejä pitää vuosittain sopia uusiksi (ai mut alkaako siellä kaikkien koulu aina samaan aikaan?). Anyway, tiedän paljon lapsia, jotka on jääny jumiin epäsopivaan luokkaan / opettajalle jopa vuosiksi, mut toisaalta esimerkiksi omalle aika herkälle lapselle just tuttu ope, tuttu ryhmä ja tuttu luokkahuone on hirmu tärkeitä kiintopisteitä, vuosi toisensa perään. Jännä ero, kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, puolensa kussakin systeemissä. Yllätyksekseni olen oppinut ettei tää oo käytössä vaan täällä vaan olen saanut kummeksuvia katseita niiltä muilta bussipysäkin naisilta esitellessäni suomalaista järjestelmää, jossa sama opettaja työskentelee samojen oppilaitten kanssa kuusi vuotta.

      Koulu tosiaan alkaa ja loppuu kaikilla samaan aikaan, luokasta ja luokka-asteesta riippumatta.

      Poista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.