Illalla se lauloi
kuorossa koulupiirin johtokunnalle. Samassa tilaisuudessa me vanhemmat
kuunneltiin autistisen pojan äidin puheenvuoroa poikansa aikuistumisesta. Mä
kuuntelin tarinaa kyyneleet silmissä, jälkikäteen kiitin ja kiitin myös sitä
samaa isoa kihoa joka syksyllä auttoi K:n koulusähläyksen kanssa. Iso kiho
sanoi että saat laittaa edelleenkin viestiä, kysyi mitä lapsille kuului,
tarttui mua kädestä, katsoi silmiin ja kysyi mitä mulle kuuluu; ”Miten sä itse
jaksat, kahden erityisen äiti?” Häkellyin ja mumisin vastaukseksi et ihan hyvin
kai joo. Me ajettiin kahdestaan M:n kanssa kotiin. Katto auki ja kevään
tuoksuista ja äänistä nauttien.
Tänään se söi
koulun jälkeen välipalaksi kaksi aamulla leivottua sämpylää voin kanssa. Se
kertoi koulupäivästään ja siitä miten niillä on oppilaskunnan kevätjuhlat
kesäkuussa. Torstaina on matikankokeet. Huomenna on opettajien lakko ja
vapaata. Päivälliseksi se halus pinaattilettuja. Mun esikoinen.
Hyvin minä jaksan.
Olipas kiva kirjoitus! Ja onnea Roistosta, tietty! Luin Koirasta ollessani töissä ja itkin omassa loossissani, kosketta aina nuo eläinsurutkin niin kovasti.
VastaaPoista