tiistai 5. toukokuuta 2015

onnensirpaleita



Illalla se lauloi kuorossa koulupiirin johtokunnalle. Samassa tilaisuudessa me vanhemmat kuunneltiin autistisen pojan äidin puheenvuoroa poikansa aikuistumisesta. Mä kuuntelin tarinaa kyyneleet silmissä, jälkikäteen kiitin ja kiitin myös sitä samaa isoa kihoa joka syksyllä auttoi K:n koulusähläyksen kanssa. Iso kiho sanoi että saat laittaa edelleenkin viestiä, kysyi mitä lapsille kuului, tarttui mua kädestä, katsoi silmiin ja kysyi mitä mulle kuuluu; ”Miten sä itse jaksat, kahden erityisen äiti?” Häkellyin ja mumisin vastaukseksi et ihan hyvin kai joo. Me ajettiin kahdestaan M:n kanssa kotiin. Katto auki ja kevään tuoksuista ja äänistä nauttien.


Tänään se söi koulun jälkeen välipalaksi kaksi aamulla leivottua sämpylää voin kanssa. Se kertoi koulupäivästään ja siitä miten niillä on oppilaskunnan kevätjuhlat kesäkuussa. Torstaina on matikankokeet. Huomenna on opettajien lakko ja vapaata. Päivälliseksi se halus pinaattilettuja. Mun esikoinen.

Hyvin minä jaksan. 


1 kommentti:

  1. Olipas kiva kirjoitus! Ja onnea Roistosta, tietty! Luin Koirasta ollessani töissä ja itkin omassa loossissani, kosketta aina nuo eläinsurutkin niin kovasti.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.