Siirry pääsisältöön

itse keksitty kiire

Tää viikko on ollut kohtuuttoman kiireinen. Roimin itseäni, koska ei kotiäidin elämä voi oikeesti olla kiireistä, ei ainakaan enää... PAKKO olla joku ajanhallinnallinen ongelma. Siis sellainen kuin eläkeläisillä... jos torstaina pitää käydä kaupassa vie se käytännössä koko torstain eikä keskiviikkonakaan voi kauheesti tehdä kun torstaina on kuitenkin se kauppareissu. Ei mulla oikeesti voi olla näin kiire! Eihän? Jotenkin vaan tuntuu että aina on ilta tai perjantai-ilta. Tänäänkin ON todistettavasti perjantai. Lasissa on ranskalainen kuiva rose ja kohta jannujen kummit jo kolkuttelee ovella. 

Okei myönnän. Torstaiaamuna lintsasin mun kiireisestä elämästä.  Kävin jokavuotisessa labrassa ja sen sijaan et olisin ajanut kiltisti kotiin, istuin ensin hyvän tovin kahvilassa nautiskelemassa ämpärillisestä lattea ja Kodin Kuvalehdestä. Edelleenkään en ajanut kotiin vaan kävin ostamassa illan lehtijutun tekoa varten meikkejä. Meikkikaupasta ajelin ostamaan itselleni kassillisen alusvaatteita ja sit olikin jo aika käydä hakemassa K koulusta. Tässä välissä me sentään ajettiin ruokakauppaan ja sieltä takaisin hakemaan O. O:lle lupasin jo aamulla että se pääsee lelukauppaan ostamaan legoja hammaskeijun tuomalla kakskymppisellä.




Se on pakko sanoa että kahden tunnin aamuhemmottelu tuli tarpeeseen ja siitä oli hyvä ponnistaa loppupäivään. Siellä alusvaatekaupassa ne myi mulle sellaiset keski-ikäisen naisen rintaliivit, joissa toppaus tulee rinnan alaosan sijasta rinnan päälle, siihen kohtaan jossa maan vetovoima on aikojen kuluessa tehnyt tehtävänsä. Kun paidan vetää päälleen on tissit taas oikeassa paikassa sen sijaan et ne on valahtaneet jonnekin missä niitten ei pitäis olla.

ekaa kertaa ikinä O oli eka jossakin... meillä on yks aika katkera poika ja toinen joka on haljeta onnesta ja ylpeydestä


Iltapäivä meni sählätessä niitä legoja ja lounasta ja jumppaa ja... sit pitikin jo valmistautua illan kuvauksiin. Naamaan nelinkertainen määrä pakkelia normiin verrattuna, uudet alusvaatteet, uusi mekko, nopeesti astiat ja tarvikkeet kassiin, avoautoon ja menoksi. Niistä kuvauksista enemmän myöhemmin.




Yö meni K:n kanssa valvoessa. Se oli yskiä itsensä hengiltä heräten vartin välein yskänpuuskaan. Hyvin se kuitenkin hengitti ja muutenkin musta tuntui että ongelma ei oo keuhkoissa tai keuhkoputkessa vaan enneminkin ylähengitysteissä. Jätin näin ollen piipun kaappiin ja valvoin vaan vierellä. Kortisoninkin jätin kuitenkin antamatta. Tänään iltapäivällä saatiin tuomioksi allergian aiheuttama poskiontelotulehdus, ilmankos kukaan muu ei oo kipee. Hoitona allergialääkkeitä, antibiootteja, limakalvojen turvotusta laskevaa sumutetta ja tietysti nenäkannu.

Aamulla ne antoi mun nukkua ja heräsin hämmästyneenä Roisto kainalossa ennen puolta kymmentä. Väänsin aamiaiseksi pekonia ja mustikkavohveleita. Niillä oli hyvä ponnistaa lauman kanssa parin tunnin lenkille metsään. Hövelisti lupasin heikkona hetkenä et ne saa telttailla, M:n huoneen lattialla. Sitä miten saan ne uskomaan että mä en ajatellut nukkua siellä teltassa en vielä tiedä.








Perjantain ja pitkän viikonlopun kunniaksi Fredde osti taas auton. Onhan edellisestä ostoksesta jo useampi viikko.


Kommentit

  1. :D ".. osti taas auton" ... Ihanan tyynesti tunnut suhtautuvan asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikkeen tottuu sanoi pässi kun päätä leikattiin :D Se on Fredden harrastus ja mä näen merkit ilmassa jo kauan ennen sitä varsinaista autonvaihtoa. Kyllä se multa aina mielipidettä kysyy ja vuosien saatossa oon oppinut vastaamaan että teet ihan mitä haluat rakas...

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän