maanantai 4. toukokuuta 2015

tänään kotona

Me ollaan takaisin kotona. Ekaa kertaa taidettiin lähteä lomatalosta ilman suurempaa haikeutta kaikkien ollessa valmiita palaamaan takaisin kotiin ja tavalliseen arkeen kaoottisen viikon jälkeen. Olihan siellä ihanaa, niin kuin aina ennenkin, mutta lapset kaipas kai tavallista ja tasapainoista, sellaista ennalta-arvattavaa. Mä halusin viedä Roiston sen oikeeseen kotiin.

lauantaina kuitenkin nautittiin vielä hiekan lämmöstä


rannalla oli valtava leija


...ja auringonlasku oli yhtä vangitseva kuin aina ennenkin



Sunnuntaiaamuna me syötiin aamiaista pannaripalatsissa – Pig’n Pancake – ja mietin miten kätevää on elämä jossa voi tilata ravintolassa mitä haluaa. Listaa lukematta tilasin O:lle pekonia, munia ja paahtoleipää, K:lle paahtoleipää, mansikkahilloa ja pekonia ja M:lle omien eväitten lisäksi pekonia. Tarjoilija kirjoitti tilauksen ylös ja toimitti mukisematta tilatut antimet. Mulle ja Freddelle löytyi aamiainen ihan ruokalistalta.



En lakkaa ihmettelemästä tota otusta. Miten alle kaksivuotias koira voikin olla noin rauhallinen, positiivinen ja ystävällinen. Onhan se nuori ja vallaton, mutta jotenkin aivan älyttömän tasapainoinen ja elämäänsä lakonisesti suhtautuva – paitsi siihen pierutyynyyn ja roska-autoon. Vähän se aamusta pyöri kun kaivoin lasten reput kaapista, tais raukka ajatella et mustalaisleiri muuttaa taas seuraavaan osoitteeseen.

se on löytänyt tiensä meidän sänkyyn

tänään laskin sen ekaa kertaa irti metsässä



Tänä aamuna istuin O:n äitienpäiväjuhlallisuuksissa. Jannu oli pannut parastaan, maalannut musta taulun, kertonut sekalaisia totuuksia – kuten että mä oon kakskytviisvee ja rakastan sammakonreisiä – ja sit se esitti kaikkien koulutovereittensa kanssa yhteislauluna ”Jesus loves me”. Söpöö ja ihkuu ja ihanaa.





Iltapäivällä tilasin Roistolle ajan "hammaslääkäriin” aka sterilisaatioon. Vanha vitsi tulee ajalta jolloin me oltiin muutettu tänne ja opittu että täällä vaan jalostuskoirat saa pitää pallinsa. Mä varasin Koiralle ajan hammaspuhdistukseen ja samalla käynnillä lähti pojalta myös kivekset. Koiran sterilisaatioon kannustetaan myös verotuksen keinoin ja koiravero leikkaantuu puoleen sen jälkeen kun koira on steriloitu. Näitten vuosien aikana oon niin tottunut näihin eunukkeihin, että kaksi palleroa koiran jalkovälissä näyttää suorastaan koomiselta. M tykkää niitä silitellä, ja tietysti se kertoo jokaiselle kuuntelevalle korvalle että; ”Tässä on Roisto. Se on meidän uusi koira. Vanha koira kuoli. Roistolla on kivekset. Kivekset tarvitaan siittiöitten tekemiseen.” Monen kuuntelevan korvan ilme on ollut näkemisen arvoinen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.