Siirry pääsisältöön

tänään kotona

Me ollaan takaisin kotona. Ekaa kertaa taidettiin lähteä lomatalosta ilman suurempaa haikeutta kaikkien ollessa valmiita palaamaan takaisin kotiin ja tavalliseen arkeen kaoottisen viikon jälkeen. Olihan siellä ihanaa, niin kuin aina ennenkin, mutta lapset kaipas kai tavallista ja tasapainoista, sellaista ennalta-arvattavaa. Mä halusin viedä Roiston sen oikeeseen kotiin.

lauantaina kuitenkin nautittiin vielä hiekan lämmöstä


rannalla oli valtava leija


...ja auringonlasku oli yhtä vangitseva kuin aina ennenkin



Sunnuntaiaamuna me syötiin aamiaista pannaripalatsissa – Pig’n Pancake – ja mietin miten kätevää on elämä jossa voi tilata ravintolassa mitä haluaa. Listaa lukematta tilasin O:lle pekonia, munia ja paahtoleipää, K:lle paahtoleipää, mansikkahilloa ja pekonia ja M:lle omien eväitten lisäksi pekonia. Tarjoilija kirjoitti tilauksen ylös ja toimitti mukisematta tilatut antimet. Mulle ja Freddelle löytyi aamiainen ihan ruokalistalta.



En lakkaa ihmettelemästä tota otusta. Miten alle kaksivuotias koira voikin olla noin rauhallinen, positiivinen ja ystävällinen. Onhan se nuori ja vallaton, mutta jotenkin aivan älyttömän tasapainoinen ja elämäänsä lakonisesti suhtautuva – paitsi siihen pierutyynyyn ja roska-autoon. Vähän se aamusta pyöri kun kaivoin lasten reput kaapista, tais raukka ajatella et mustalaisleiri muuttaa taas seuraavaan osoitteeseen.

se on löytänyt tiensä meidän sänkyyn

tänään laskin sen ekaa kertaa irti metsässä



Tänä aamuna istuin O:n äitienpäiväjuhlallisuuksissa. Jannu oli pannut parastaan, maalannut musta taulun, kertonut sekalaisia totuuksia – kuten että mä oon kakskytviisvee ja rakastan sammakonreisiä – ja sit se esitti kaikkien koulutovereittensa kanssa yhteislauluna ”Jesus loves me”. Söpöö ja ihkuu ja ihanaa.





Iltapäivällä tilasin Roistolle ajan "hammaslääkäriin” aka sterilisaatioon. Vanha vitsi tulee ajalta jolloin me oltiin muutettu tänne ja opittu että täällä vaan jalostuskoirat saa pitää pallinsa. Mä varasin Koiralle ajan hammaspuhdistukseen ja samalla käynnillä lähti pojalta myös kivekset. Koiran sterilisaatioon kannustetaan myös verotuksen keinoin ja koiravero leikkaantuu puoleen sen jälkeen kun koira on steriloitu. Näitten vuosien aikana oon niin tottunut näihin eunukkeihin, että kaksi palleroa koiran jalkovälissä näyttää suorastaan koomiselta. M tykkää niitä silitellä, ja tietysti se kertoo jokaiselle kuuntelevalle korvalle että; ”Tässä on Roisto. Se on meidän uusi koira. Vanha koira kuoli. Roistolla on kivekset. Kivekset tarvitaan siittiöitten tekemiseen.” Monen kuuntelevan korvan ilme on ollut näkemisen arvoinen.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän