tiistai 19. toukokuuta 2015

ei hatuille ja takeille

aamulla bussipysäkillä 11C, iltapäivällä 26C

Me seistään pihalla odottamassa K:n bussia. Kello on vähän yli kahdeksan. Sillä on shortsit ja jalkapallopaita, tarjosin sille pitkähihaista, mut se ei kuulemma tarvii. On yksitoista astetta lämmintä. Sama kuvio toistuu kahden seuraavan kanssa, toisella on kesämekko ja O:lla shortsit ja t-paita. Ei pitkähihaista. Ei takkia. Mutta eipä ole monella muullakaan. Itse seison bussipysäkillä fliseessä, niin seisoo muutkin vanhemmat.

koirapuistossa

Muistan miten aikanaan kauhistelin pakkasaamuna t-paidoissa bussipysäkeillä seisovaa nuorisoa; ”Hullujako ne on? Eikö niitten vanhemmat sano mitään? Nehän saa keuhkokuumeen ja kuolee...” Ensimmäisen elinvuotensa M:lla oli asianmukaisesti pipo päässä ja lapaset kädessä. Sit se oppi repimään lapaset pois ja lapasten jälkeen lensi hattu. Pojilla ei vauva-aikojen jälkeen ole ollut hattuja, ne ei haluu enkä mä katso vaivan arvoiseksi tapella. Toisaalta, eipä mullakaan ole päässä sen enempää pipoa kuin hellehattuakaan.

Koulussa opettajat kannustaa lasta omaan päätöksentekoon ja vastuun ottamiseen pukeutumisessa. Jos kuljet talvella ilman takkia, tulee kylmä. Harvempi siihen on kuitenkaan kai kuollut, siis siihen että palelee muutaman minuutin. O kulkee shortseissa käytännössä vuoden ympäri. O ei ole yksin. Niin kulkee moni muukin. Pitkin hampain se vetää pitkähihaisen päälle, mutta takkia se ei käytä. Takin virkaa toimittaa toppaliivi. Enää se ei edes omista takkia. Toisaalta se talvisen kirpakka pakkasaamu lämpenee nopeasti ja useimmiten iltapäivästä ollaan ainakin lähellä kymmentä astetta. 

O:n luokkahuoneessa

Sähköpostiin kolahtaa kuva Suomesta. Serkut leikkii pihalla ja niillä on asianmukaiset vaatteet. Välikausihaalarit, goretexkengät, rukkaset ja pipot päässä. Kuva ei kerro lämpötilaa. Kai siellä on kylmä. Sukulaisten ja tuttavien lapsista otettuja kuvia katsoessani huomaan että suomalaisella lapsella on aina hattu päässä; syyspipo-talvihattu-kevätpipo-kesäpipo-hellehattu. Meidän perheessä mä olen ainoa joka edes omistaa moisen vaatekappaleen, siis pipon. Hellehattua en omista edes minä.



Ei sen puoleen, en usko että pärjäisin suomalaisissa haalaritalkoissa syksystä kevääseen päivääkään... meidän elämä kun nykyään kulkee näissä asioissa jotenkin näin: ”Hakekaa vaatteet ja pukekaa päälle!” Tätä lausetta saatetaan tosin toistaa vartissa satakuntakertaa. Seuraava vaihe on se missä lähetän K:n vaihtamaan päälleen puhtaat vaatteet ja käännän O:n kanssa sen paidan ensin oikeinpäin ja sit niin että lappu on niskassa. Kommentoin että se näyttää kesäiseltä (myös tammikuussa). M:lta kysyn toisinaan unohtiko se hameen, tai muistutan sitä koulun pukeutumiskoodista. Koulussa kun ei suvaita hihattomia toppeja tai liian lyhyitä shortseja. Legginsien päällä pitää olla mekko tai hame. Viimeisessä vaiheessa muistutan kengistä, kukaan ei käytä sukkia sen enempää kesällä kuin talvellakaan – ei se mitään, en mäkään – ja tarkistan että niillä on kaikilla ainakin housut ja paita, tai mekko. Viimeinen kysymys liittyy alushousuihin; ”Onko kaikilla alkkarit jalassa?” Yleensä ainakin yksi joutuu palaamaan yläkertaan hakemaan myös alushousut ylleen. Niin että, mihin mä joutuisin jos mun pitäis vielä miettiä haalareita, hanskoja ja hattujakin.

Onhan tää ilmastokin suosiollisempi. Haasteita tulee lähinnä suurista lämpötilaeroista aamun ja iltapäivän välillä. Pakkasta on muutamana aamuna vuodessa ja vain harvoin lämpötila on iltapäivästä enää pakkasella. Keväällä aamun kymmenestä asteesta noustaan jonnekin kahdentoista ja kolmenkymmenen välimaastoon. 

lounaalla Fredden töissä



8 kommenttia:

  1. Mä en kans ymmärrä tätä suomalaista hattumaniaa. No, paitsi talvella kun on pakkasta sen verran, että aivot jäätyy välittömästi, jos ottaa pipon hetkeksikään pois. On meillä kaikenlaisia hattuja kyllä, kuumemmassa maassa lapset käytti hellehattuja pikkuisina siksi, että ne vihas naamaan paistavaa aurinkoa. Karjunta alkoi heti, jos aurinko osui naamaan. Kyllähän ne hatut lensi myös maahan usein, mutta ilmankaan eivät tykänneet olla, kun oli monta kk sitä 40 asteen kummallakin puolella heiluvaa lämpötilaa.
    Suorassa paahteessa piti tavalla tai toisella suojata, mutta muuten ei ole mitään hattupakkoja ollut...eikä varsinkaan suomalaisessa kesäsäässä ole. Just se ainoa aika, kun vois olla ilman pipoa, miksi se pitää pilata kesähatuilla? (Ne pitäköön vapaasti jotka tykkää; tarkoitan sitä pakkomiellettä, että lapsi ei voi poistua kotoa ilman jonkinlaista päähinettä.)

    Ja haalarit. Ja se kaikki mikä sinne alle tulee. Älä edes kysy. On ollut ihan kamalaa. Toisaalta kyllä meillä huudettiin sitä hupparia tai fleeceäkin, joka siellä toisessa mestassa oli se "pakollinen kouluvaate" suurimman osan vuodesta. Ja sitäkin, kun ehkä 10 päivänä vuodessa oli sen verran kylmä, että piti laittaa paksummat housut. Ihan yhtä paljon huudetaan nyt niitä toppavaatteita, että meillä sen huudon määrä on näköjään vakio.

    Tietyllä tavallahan mun lapset on jopa joustavia, kun ovat nähneet kaikenlaista, mm. sen, että yhtenä talvena eskariin piti mennä toppatakki päällä siksi, että siellä ei ollut varaa lämmittää ja sisällä oli 5 celsiusta. Ne on myös tottuneet kulkemaan omaa polkuaan, eli esim. kerrospukeutumaan sen sijaan, että olis mahdollisimman paksu untuvatakki auki ja sen alla ei mitään, mikä oli tää normaali lasten talvipukeutuminen. Muistan kun eskarikaverit huomas, että meillä käytettiin sukkahousuja vaikka farkkujen alla...toisilla nilkat vilkkui talvellakin.

    Mutta kyllä mä henk. koht. vaihtaisin haalari-kauluri-märät rukkaset-huudon siihen hupparihuutoon anytime :)

    Tällä hetkellä muuten on sellaset 17 astetta ja aurinkoista ja toinen typy ei suostu luopumaan angoravillapiposta ja -sormikkaista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun piti Reetta tätä kommentoida jo aikaa sitten, ja ennen kaikkea kiittää kun eihän mulla tähän mitään vatsa-argumentteja ole. Meilläkin K monesti vetäis pitkät housut ja sadetakin päälle helteellä. Kompromissina laittaa sit shortsit ja pitkähihaisen.

      Poista
  2. Hattuasiaa olen minäkin monesti miettinyt, enkä oikein keksi muuta syytä kuin että suomalaiset ovat tunnollisia. Ei niin etteikö olisi hyvä pitää hellehattua, mutta jostain syystä pohjolassa missä aurinko paistaa vähemmän ja iho ei ole siihen tottunut, pidetään hellehattua enemmän kuin täällä etelässä.
    Suomessa myös tuuli on usein raakaa pitkälle kevääseen, joten vaikka lämpötilat ovat samat tuntuu se pohjoisessa eritavalla. Ja onhan ulkoilukulttuuri erilaista, meillä ei päiväkodissa mennä ulos leikkimään jos on vähänkään märkää, joten turha satsata goretexiin ellei itse harrasta vaikka telttailua.
    On kyllä hassua etten itse ole aikoihin ostanut vanhemmille lapsille talvitakkia vaikka täällä on talvisin pakkasta, se jäisi kaappiin melkein käyttämättömänä. Koulussa ei ole edes paikkaa minne paksua takkia laittaa, ja huppari riittää siihen pariin minuuttiin kun odottaa koulubussia. Pulkkailuun on riittänyt kuoritakki jonka alle kerrostoja, tai kaapista joku vanha jo kirppariin kelpaava takki.
    Itse olen perinyt Suomesta takki-fetissin ja jokaiseen olosuhteeseen tulisi olla eri takki mieluiten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnollisuus kuulostaa hyvältä vastaukselta! Meillä nää kyllä ulkoilee niin koulussa kuin eskarissa, satoi tai paistoi ja mä oon noille koko vuoden pakannut sadetakin reppuihin, M omansa sieltä kaivaa myös ulos, O ei koskaan.

      Poista
  3. Tuli muuten mieleen yksi kerta kun olimme juuri muuttaneet Suomeen enkä ollut syksyn kynnyksellä tajunnut välikausihaalarin olemassaoloa, puin lapselle puistoon duffelitakin joka kyllä oli ihan pestävää matskua ja kai meillä kuriksetkin oli olemassa, mutta kyllä vain noottia sain muilta äideiltä hiekkalaatikolla. Näitä paluumuuttajan kulttuurishokkeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain vuosia sitten haukut tuntemattomalta naiselta ulkoillessani toukokuussa M:n kanssa Helsingin keskustassa. Tytöllä kun ei ollut sen enempää pipoa kuin sormikkaitakaan. Tai siis enhän MÄ niitä haukkuja saanut vaan nainen riensi rattaiden luokse ja sanoi tytölle et; "Kyllä sulla lapsirakas taitaa olla kylmä kun ei äitis ole ymmärtänyt laittaa sulle hattua ja lapasia..."

      Poista
  4. Melina tuossa mainitsi, että suomalaiset ovat tunnollisia ja siihen lopputulemaan mäkin olen päätynyt. Suomessa "kaikilla" pienillä lapsilla on UV-uikkari ja sitten muualla, missä sitä suojaa oikeasti tarvittaisiin niin ei näe kenelläkään.
    Mulla on kaveri joka on ihotautilääkäri täällä Kaliforniassa ja hän puhui siitä kuinka paljon täällä on ihosyöpää. Hellehattu on aika helppo tapa suojata kasvojen, kaulan ja niskan ihoa auringolta. Me pyritään käymään puistoissa aamulla tai illalla, koska UV voi olla korkeimmillaan jopa 11. Muuten kyllä nautin näistä ihanista keleistä.

    VastaaPoista

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.