Siirry pääsisältöön

lastenjuhlissa



Toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun ajoittuu syntymäpäiväjuhlien kavalkadi, kun kolmen viikon viikonloppuihin mahdutetaan jannujen synttäreiden lisäksi viiden kaverin synttärit ja meidän hääpäivä. Juhlat vaihtelee ihanista kotisynttäreistä itsetehtyine kakkuineen ja aasin hännän laittoineen, päivään farmilla viidenkymmenen parhaan kaverin kanssa. Opettajien yleinen sääntö tuntuu olevan, että jos kutsukortteja jaellaan kouluissa on kaikki kutsuttava, ja usein kutsuvieraisiin kuuluu siinä samalla myös kutsuttujen sisarukset.


Kotisynttärit


Kotisynttärit on aina jotenkin sympaattisia, eikä niistä jää tuntumaa että juhlitaan pienellä budjetilla, lapset kun viihtyy aivan yhtä hyvin kaverin takapihalla kuin suuremmassakin juhlahumussa. Tarjottavaksi riittää hyvin perunalastut, kultakalat, porkkanat, viinirypäleet ja kakku. Toiset panostaa ja tarjoaa samalla lounaan tai päivällisen. Musta ei oo kotisynttärehin. Ei anakaan ton kaksikon kanssa kun kahden luokan ja sisarusten ja vanhempien ja naapureitten kanssa vierasmäärä nousee järjettömäksi. M järjesti monta vuotta kotikemuja, mutta se oli sitä aikaa kun se ei halunnut oikeastaan edes viettää synttäreitä ja vieraiksi riitti kaksi tai kolme ystävää.

Viikko sitten sunnuntai-iltapäivästä nautittiin aurinkoisella takapihalla. Saippuakuplakone puhalteli ilmaan kuplia. Äiti leikitti lapsilaumaa aasinhännällä ja muilla sopivilla pienillä kilpailuilla. Parasta kai kuitenkin oli saada juosta ja pelata jalkapalloa pihalla. Omenapuun alla nautittiin virvokkeita ja kakkua. Juhlat huipentui pinjataan.

Kaksi tuntia takapihalla $50.




Jannut juhlii tutusti puistossa. Kesäkuun synttäreitten etuna on mahdollisuus juhlia ulkona. Puiston vuokraaaminen on asukkaille ilmaista. Tarjoiluina meillä on niitä perunalastuja, poppareita, porkkanoita ja hedelmiä. Kakun ajattelin leipoa itse. Aikuisille tarjotaan viiniä, lapsille mehua tai kuplamehua. Käytännössä tää on siis laajennettu versio kotisynttäreistä. Puistossa saa potkia valtavaa rantapalloa, pyörittää hulavanteita, kone puhaltaa saippuakuplia ja juhlat huipentuu pinjataan.

Neljä tuntia meidän omassa puistossa, mukana kaikki kaverit, naapurit ja ystävät. Yhteensä $200.



Erityisen spesiaalit synttärit


Tässä sarjassa painii farmit, lastenmuseot sulkemisajan jälkeen, kiipeilykemut ja muut tavanomaisista ostopalvelukemuista poikkeavat juhlat.




Eilen me oltiin farmisynttäreillä. Tän jutun kuvat on kokonaisuudessaan eiliseltä. Maailman idyllisin pieni farmi, jossa lapset sai lähikosketuksen maatilan eläimiin. Pihalla juoksenteli karannut poni ja jaloissa pyöri kaneja, kissoja, kanoja ja muutama riikonkukko sulassa sovussa. Lehmiä pääsi taputtelemaan ja ponilla ratsastamaan. Lintulasta me löydettiin tuoreita munia. Mä olisin kuvannut sitä idylliä useammankin aamun, lauma sen sijaan äänesti ihan parhaaksi sen että ne pääsi ajamaan sähkömönkijöillä ja jeepeillä, ja tietty sen maissimeren, sen joka oli kuin pallomeri, mutta maissia.






Lounasta syötiin juhlakalun kanssa joen rannan piknikpöydissä. Jokaiselle vieraalle oli pakattu oma piknikkori ja meille aikuisille lounas seisovaan pöytään. Lounaan jälkeen juhlavieraat siirtyi päivänsankarin kanssa kahlaamaan joen veteen.

Kolme tuntia farmilla $500 plus tarjoilut ja koristeet.





M halusi kutsua synttäreilleen luokan tytöt. M:n luokalla on yhteensä kymmenen tyttöä. Lisäksi kutsuttiin koulun ulkopuolelta muutama muu ystävä. Maksimimäärä juhlijoita kiipeilybileisiin oli kaksitoista. Ja loppupeleissä meillä tais olla omien lasten lisäksi, kahdeksan vierasta. Juhlat kesti kaksi ja puoli tuntia ja koko tän ajan käytössä oli se juhlahuone, jonne me katettiin donitsit ja koristeltiin tila.


Yhteensä tästä riemusta tuli maksettua $320 kiipeilystä, $100 tarjoiluista ja $60 koristeluista ja kiitoslahjoista. Kaksi ja puoli tuntia kiipeilyä, kokonaishinta $480.





Päheimmät synttärit millä me ollaan oltu oli meidän perhetuttujen esikoisen kemut lastenmuseossa. Aikuisille oli järkätty kokkarit ja lapset leikki museon henkilökunnan kanssa koko illan. Näille juhlille tais tulla hintaa ainakin tonni. 




Ostopalvelukemut 


Tähän kategoriaan lukeutuu paikalliset hoplopit, jalkapallokemut, trampoliinijuhlat, pomppulinnasynttärit sun muut. Näistä paikoista varataan juhlat sillä ajatuksella ettei tarvitse sählätä ja sotkea kotona. 

Tänään me juhlitaan taas. Ohjelmassa on O:n luokkakverin synttärit sisäleikkipuistossa – aka lastenhelvetissä, kuten Fredde näitä kutsuu. Kaikki on kutsuttu. Olettaisin että paikalla on taas viitisenkymmentä bestistä ja sisarusta. Äkkiähän siitä kertyy kun luokalla on kuusitoista lasta. Sisäleikkipuistoon saa kiinteällä hinnalla viedä 20 parasta kaveria. Sen jälkeen maksetaan kymppi per kaveri aina 50 ystävään asti. Juhlat kestää kaksi tuntia. Tunti ja vartti leikitään leikkipuistossa ja viimeiset kolme varttia juhlitaan sankaria juhlahuoneessa.

Kaksi tuntia sisäleikkipuistossa 30 lasta, $400 plus tarjoilut. Keskimäärin näitä ostopalvelukutsuja saa kolmen sadan molemmin puolin.







Synttäreistä löytyy siis variaatioita idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Tosiasiassa lapset ei kaipaa synttäreitten kilpavarustelua. Aikuiset pääsee helpommalla kaivaessaan kuvetta. Ei tartte miettiä mitä juhlissa tehdään, eikä siivota jälkikäteen. Synttäreille ei yleensä erityisemmin pukeuduta, ainakaan silloin kun mennään sinne lastenhelvettiin. Tavoitteena on että vaatteissa on mukavaa juosta, leikkiä ja kotiin lähdetään hiestä märkänä. Siihen systeemiin ei mekot ja mirrit oikein sovellu. Useimmiten kaikenlaisissa juhlissa on kivaa. Tämän lukuvuoden aikana olen tosin viettänyt turhan monta lauantaita tai sunnuntaita siellä samassa pomppulinnapaikassa. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...

rokotukset ei oo mikään uskon asia

Istun puolitietoisesti muurahaispes ään. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia. Maailmassa kasvaa uusi sukupolvi vanhempia, niitä jotka eivät ole nähneet mitä tapahtuu jos lapsi sairastuu polioon. Niihin jotka eivät tiedä että tuhkarokko on vaarallinen sairaus. Niihin jotka eivät tiedä että vihurirokkoon tai sikotautiin voi kuolla. Niihin jotka uskovat että rokotukset ovat vaarallisia, ja että maailma olisi parempi ilman. Niihin jotka eivät enää tiedä minkälainen maailma oli ennen. Niihin joilla on varaa olla rokottamatta, vai onko? vaccine infographic created by Leon Farrant Kuinka monta kertaa multa on kysytty että tiedänkö rokotteitten aiheuttavan autismia? Kuinka monta kertaa olen vastannut etten tiedä. Kuinka monta kertaa olen kertonut ettei se ole totta. Tuhkarokkoepidemia alkoi huvipuistosta. Se alkoi sieltä minkä pitäisi olla ”the happiest place on earth.”  Siinä on jotakin kornia. Siis siinä, että se lähti just sieltä. Tosiasiassa on enemmän kuin ...

tikapuita ylös maailmassa

Kulunut viikko on epäilemättä ollut haastavin. Siis haastavin sen jälkeen kun aloitin lokakuun 12. päivän aamuna orientaatiolla. On torstai-ilta ja tällä viikolla minä olen soittanut satoja puheluita, ottanut vastaan kymmeniä puhelinvastaajaviestejä, vastannut tsiljoonaan puheluun, käynyt läpi 31 uuden potilaan sisäänotto- haastattelua. Sivussa olen hoitanut normiajanvarausta ja soitellut ihmisille (150) muistuttelupuheluita erilaisita operaatioista, lääkäriajoista, verikokeista ja kuvantamistapahtumista.... unohdinko mainita että mulla on keuhkoputkentulehdus, infektioastma ja työpäivän keskimitta on ollut vajaat kymmenen tuntia. Keskiviikkona kai, totesin esimiehelleni että saatan ehkä karata. Ai, mihin – se kysyi, enkä osannut vastata. Vastasin sen sijaan seuraavasti; ”Kysyit multa taannoin kuinka mä kestän jatkuvia keskeytyksiä työssä, ja silloin sanoin että hyvin. Tänään väittäisin että olen lähestymässä takarajaa, kun puran puhelimesta kymmenen viestiä ja ennen kun...