Siirry pääsisältöön

lastenjuhlissa



Toukokuun loppuun ja kesäkuun alkuun ajoittuu syntymäpäiväjuhlien kavalkadi, kun kolmen viikon viikonloppuihin mahdutetaan jannujen synttäreiden lisäksi viiden kaverin synttärit ja meidän hääpäivä. Juhlat vaihtelee ihanista kotisynttäreistä itsetehtyine kakkuineen ja aasin hännän laittoineen, päivään farmilla viidenkymmenen parhaan kaverin kanssa. Opettajien yleinen sääntö tuntuu olevan, että jos kutsukortteja jaellaan kouluissa on kaikki kutsuttava, ja usein kutsuvieraisiin kuuluu siinä samalla myös kutsuttujen sisarukset.


Kotisynttärit


Kotisynttärit on aina jotenkin sympaattisia, eikä niistä jää tuntumaa että juhlitaan pienellä budjetilla, lapset kun viihtyy aivan yhtä hyvin kaverin takapihalla kuin suuremmassakin juhlahumussa. Tarjottavaksi riittää hyvin perunalastut, kultakalat, porkkanat, viinirypäleet ja kakku. Toiset panostaa ja tarjoaa samalla lounaan tai päivällisen. Musta ei oo kotisynttärehin. Ei anakaan ton kaksikon kanssa kun kahden luokan ja sisarusten ja vanhempien ja naapureitten kanssa vierasmäärä nousee järjettömäksi. M järjesti monta vuotta kotikemuja, mutta se oli sitä aikaa kun se ei halunnut oikeastaan edes viettää synttäreitä ja vieraiksi riitti kaksi tai kolme ystävää.

Viikko sitten sunnuntai-iltapäivästä nautittiin aurinkoisella takapihalla. Saippuakuplakone puhalteli ilmaan kuplia. Äiti leikitti lapsilaumaa aasinhännällä ja muilla sopivilla pienillä kilpailuilla. Parasta kai kuitenkin oli saada juosta ja pelata jalkapalloa pihalla. Omenapuun alla nautittiin virvokkeita ja kakkua. Juhlat huipentui pinjataan.

Kaksi tuntia takapihalla $50.




Jannut juhlii tutusti puistossa. Kesäkuun synttäreitten etuna on mahdollisuus juhlia ulkona. Puiston vuokraaaminen on asukkaille ilmaista. Tarjoiluina meillä on niitä perunalastuja, poppareita, porkkanoita ja hedelmiä. Kakun ajattelin leipoa itse. Aikuisille tarjotaan viiniä, lapsille mehua tai kuplamehua. Käytännössä tää on siis laajennettu versio kotisynttäreistä. Puistossa saa potkia valtavaa rantapalloa, pyörittää hulavanteita, kone puhaltaa saippuakuplia ja juhlat huipentuu pinjataan.

Neljä tuntia meidän omassa puistossa, mukana kaikki kaverit, naapurit ja ystävät. Yhteensä $200.



Erityisen spesiaalit synttärit


Tässä sarjassa painii farmit, lastenmuseot sulkemisajan jälkeen, kiipeilykemut ja muut tavanomaisista ostopalvelukemuista poikkeavat juhlat.




Eilen me oltiin farmisynttäreillä. Tän jutun kuvat on kokonaisuudessaan eiliseltä. Maailman idyllisin pieni farmi, jossa lapset sai lähikosketuksen maatilan eläimiin. Pihalla juoksenteli karannut poni ja jaloissa pyöri kaneja, kissoja, kanoja ja muutama riikonkukko sulassa sovussa. Lehmiä pääsi taputtelemaan ja ponilla ratsastamaan. Lintulasta me löydettiin tuoreita munia. Mä olisin kuvannut sitä idylliä useammankin aamun, lauma sen sijaan äänesti ihan parhaaksi sen että ne pääsi ajamaan sähkömönkijöillä ja jeepeillä, ja tietty sen maissimeren, sen joka oli kuin pallomeri, mutta maissia.






Lounasta syötiin juhlakalun kanssa joen rannan piknikpöydissä. Jokaiselle vieraalle oli pakattu oma piknikkori ja meille aikuisille lounas seisovaan pöytään. Lounaan jälkeen juhlavieraat siirtyi päivänsankarin kanssa kahlaamaan joen veteen.

Kolme tuntia farmilla $500 plus tarjoilut ja koristeet.





M halusi kutsua synttäreilleen luokan tytöt. M:n luokalla on yhteensä kymmenen tyttöä. Lisäksi kutsuttiin koulun ulkopuolelta muutama muu ystävä. Maksimimäärä juhlijoita kiipeilybileisiin oli kaksitoista. Ja loppupeleissä meillä tais olla omien lasten lisäksi, kahdeksan vierasta. Juhlat kesti kaksi ja puoli tuntia ja koko tän ajan käytössä oli se juhlahuone, jonne me katettiin donitsit ja koristeltiin tila.


Yhteensä tästä riemusta tuli maksettua $320 kiipeilystä, $100 tarjoiluista ja $60 koristeluista ja kiitoslahjoista. Kaksi ja puoli tuntia kiipeilyä, kokonaishinta $480.





Päheimmät synttärit millä me ollaan oltu oli meidän perhetuttujen esikoisen kemut lastenmuseossa. Aikuisille oli järkätty kokkarit ja lapset leikki museon henkilökunnan kanssa koko illan. Näille juhlille tais tulla hintaa ainakin tonni. 




Ostopalvelukemut 


Tähän kategoriaan lukeutuu paikalliset hoplopit, jalkapallokemut, trampoliinijuhlat, pomppulinnasynttärit sun muut. Näistä paikoista varataan juhlat sillä ajatuksella ettei tarvitse sählätä ja sotkea kotona. 

Tänään me juhlitaan taas. Ohjelmassa on O:n luokkakverin synttärit sisäleikkipuistossa – aka lastenhelvetissä, kuten Fredde näitä kutsuu. Kaikki on kutsuttu. Olettaisin että paikalla on taas viitisenkymmentä bestistä ja sisarusta. Äkkiähän siitä kertyy kun luokalla on kuusitoista lasta. Sisäleikkipuistoon saa kiinteällä hinnalla viedä 20 parasta kaveria. Sen jälkeen maksetaan kymppi per kaveri aina 50 ystävään asti. Juhlat kestää kaksi tuntia. Tunti ja vartti leikitään leikkipuistossa ja viimeiset kolme varttia juhlitaan sankaria juhlahuoneessa.

Kaksi tuntia sisäleikkipuistossa 30 lasta, $400 plus tarjoilut. Keskimäärin näitä ostopalvelukutsuja saa kolmen sadan molemmin puolin.







Synttäreistä löytyy siis variaatioita idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Tosiasiassa lapset ei kaipaa synttäreitten kilpavarustelua. Aikuiset pääsee helpommalla kaivaessaan kuvetta. Ei tartte miettiä mitä juhlissa tehdään, eikä siivota jälkikäteen. Synttäreille ei yleensä erityisemmin pukeuduta, ainakaan silloin kun mennään sinne lastenhelvettiin. Tavoitteena on että vaatteissa on mukavaa juosta, leikkiä ja kotiin lähdetään hiestä märkänä. Siihen systeemiin ei mekot ja mirrit oikein sovellu. Useimmiten kaikenlaisissa juhlissa on kivaa. Tämän lukuvuoden aikana olen tosin viettänyt turhan monta lauantaita tai sunnuntaita siellä samassa pomppulinnapaikassa. 





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi