sunnuntai 17. toukokuuta 2015

kaikella on hintansa

48, 33, 43, 33, 45, 33, 44


Kun illan riekkuu ensin ravintolassa ja sen jälkeen vielä naapurin pihalla porealtaassa nautiskellen hauskasta seurasta, hyvästä viinistä ja kyseenalaisesta musiikista, laukoen keskenkasvuisia vitsejä joutuu siitä väistämättä myös maksamaan oman hintansa. Naapurin frouvan hinta tais olla krapula kahden alle nelivuotiaan kanssa, sen verran epävarma sen askel oli kun sitä taluttelin kotiovelle. Hinta saattoi olla myös hapan aviomies, joka jätti etuoven avaamatta ja käski juosta takaovelle. Näin talutin kikattavan naapurittaren autotallin puolelle.

Mun hinta ei ollut krapula. Mun hinta ei myöskään ollut poikien vaatehuoneeseen kakkinut Roisto. Se oli osa Fredden maksua. Mun hinta oli M. 

Etumaksu maksettiin jo etukäteen – duh. Lauantaina se istui leikkikaupan lattialla ja kyynelehti vuolaasti elämän epäoikeudenmukaisuutta. Miksi hän ei saa ostaa viikkorahoillaan tarttumisotetta harjoittelevien leluja jos niin kerran haluaa. Todelliseksi syyksi päättymättömään itkuun paljastui pienen keskustelun jälkeen oli ilta lastenvahdin kanssa.

Mun hinta ei tullut maksuun illalla. Fredde maksoi oman hintansa lastenvahdin lähdettyä painiessaan kaksi tolkuttomilla kierroksilla käyvää jannua ja yhden raivottaren nukkumaan. Raivottaren mielestä, jos kerran on lastenvahti niin sen lähdettyä ei voi enää lähteä takaisin naapuriin – ainakaan kylpyyn.

Mun hinta lankesi maksuun aamuyöstä pienen tytön takertuessa mun kaulaan. Siinä se roikkui kunnes heräsi. Välistä irroitin pienen mustekalan tarjoillakseni yhden kasvukipuihin kipulääkettä ja jakaakseni toiselle jarrua aamuun. Kun palasin retkiltäni sänkyyn, palasi mustekala mun kaulaan.

Mun hinta maksettiin aamun aikana lauman riidellessä loputtomasti. M on varmasti Lucky Luken veroinen riidankylväjä, ja se pitää huolta että jos sitä riipoo jokin, ei kenelläkään ole kivaa. Hetken sain hengähtää siitä korkeataajuuksisesta kiljumisesta, riitelystä ja komentamisesta kun Fredde vei sen pyöräretkelle.

Mun hinta maksettiin kun mä lähdin jannujen kanssa synttäreille ja mun kaulaan ripustautui taas pieni mustekala joka nyyhkytti mun korvaan; ”TAAS sä jätät mut! Mä tarviin sua. Mä tarviin sua NYT!” Peruuttaessani ulos pihalta kuulin kuinka se otteli Fredden kanssa.


Ennen lähtöäni sanoin Freddelle että tajuuhan se et mulla on tulevalla viikolla kaksi iltamenoa. Kysyin peruutanko toisen vai molemmat. Ehdotin et otan M:n mukaan toiseen. Yhdessä todettiin että hinta näistä meidän harvoista vapaailloista on aika kova – edelleen. 

kuva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.