Siirry pääsisältöön

lomalla rannalla lomatalossa


En voi olla ajattelematta että Roisto on lapsi joka on sijoitettu uuteen perheeseen. Se yrittää olla mahdollisimman kiltti, mukava ja huomaamaton. Se haluaa tehdä kaiken oikein. Illalla se on uupunut. Uusia ihmisiä, uusia paikkoja, uusia... kaikki on uutta. Jannujen pierutyynyä se säikähti niin että piiloutui sohvan taakse. Sunnuntaina se joutuu muuttamaan uudestaan. Ihmiset pysyy onneksi samoina.



aallot on huuhtoneet rantaan miljoonia maneetteja - siitä on kirjoitettu lehdissäkin -
ja ranta haiskahtaa vahvasti kalanperkaamolta




Tänä aamuna sain hetkeksi ensimmäisen pilkahduksen siitä riehakkaasta nuoresta koirasta, joka tällä hetkellä on vielä piilossa. Istun pöydän ääreen editoimaan satoja kuvia eiliseltä. Viereen ilmestyy pieni pää, Roisto haluaa syliin. Se ei hyppää, se odottaa että nostan sen. Nostan ja poika kiemurtaa itsensä makuulle. Samalle paikalle jossa Koira aina oli kun mä tein juttujani koneella. Kyllä tästä ihan hyvä tulee.










M pärjää muutoksen kanssa yllättävän hyvin. Ahdistaahan sitä. Kiukutteleehan se. Kirkuu ja komentaa, mutta pärjää kuitenkin. Täytyy muistaa että on vasta perjantai. Alle viikkossa meidän rakas Koira on kuollut, me ollaan lähdetty lomalle lomataloon, saatu uusi koira... siinä on käsiteltävää ihan kenelle tahansa. 








Tunnisteet:

Kommentit

  1. Jutta1. toukokuuta 2015 klo 9.44

    Hieno juttu - isot onnittelut Roistosta!

    VastaaPoista
  2. Anonyymi1. toukokuuta 2015 klo 10.06

    Kauniita kuvia ja niin suloinen Roisto, joka pääsi hyvään hoitoon! :)

    VastaaPoista
  3. Anonyymi1. toukokuuta 2015 klo 11.21

    Ihania kuvia! Roisto vaikuttaa suloiselta ja olen niin onnellinen puolestanne kun uusi koiruus löytyi noin pian. Kiitos blogistasi! Mia

    VastaaPoista
  4. marikan polut3. toukokuuta 2015 klo 23.17

    Tämmöinen puolivalmis koira on teille varmaan ihan napakymppi :) - vinkeän näköinen kaveri. (ja kova opetteleminen poloisella, eikös teillä komenneta koiraa suomeksi, vai muistanko väärin?)

    Iloa eloon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa4. toukokuuta 2015 klo 21.29

      Tää on ihan paras mahdollinen vaihtari meille, täydellisemmin ei olis voinut käydä. Koiraa tosiaan ohjattiin suomeksi, mutta tän sanasto on valmiiksi jo hallussa englanniksi niin että mä täällä opetan komentamaan Roistoa näin. Muuten kyllä jutustan suomeksi sille ummet ja lammet.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää