Siirry pääsisältöön

asiat järjestyy järjestykseen


Hyvä päivä – kiva päivä! Ehkä mä sittenkin voin pitää ne.  Ei huutoa, taistelua ja tappelua – siis normaalia enempää – käytiin poikain kanssa kolmistaan kaupassa ja pärjättiin ilman ostoskärryä, ihan ekan kerran ilman koskenkaikkeenrikonkaikenostankaikenaiheutanäidillehermoromahduksen katastrofia. Laukattiin terapiasta toiseen, vietiin Kanaset uuteen kotiinsa ja käytiin puistossakin. Postissa tuli loput M:n kouluvaatteista. Huikee ero oikeesti meidän aamuissa kun M on poissa, meillä on kivaa – valitettavasti kivempaa kuin M:n kanssa, ainakin tänään oli – ja kun M on aamupäivän ja/tai päivän poissa mä jaksan venkslata ja hänkslätä sen kanssa loppupäivän paremmin ja elämä sujuu... jaksoin jopa lukea sille iltasadun (huono äiti ei ole viimeaikoina kauheesti lueskellut).

M sai uuden opettajankin, sain tänään sähköpostia aiheesta. Ne on luopuneet siitä vanhemmasta tädistä jota kaikki vanhemmat – myös minä – pelkäs ja joka pakotti lapset kulkemaan toppavaatteissa ja huput päässä kesäkuussa. Uusi opettaja tavataan ensi perjantaina, Tami jotakin... uteliaana heti Googlasin, mutten löytänyt mitään... Erityisopettaja tarjosi halukkaille – siis erityisopetussuunnitelman omaaville oppilaille - 10min palaveria sen tutustumistilaisuuden jälkeen, mutta ei kai me mitään palaveria nyt tähän väliin tarvita, selvät sävelet. Nyt odottelen vaan yhteydenottoa koulukuljetuksista tai ehkä se bussi vaan ilmestyy maanantaina, syyskuun 10. tohon oven eteen joskus kahdeksan pintaan.

Syksyn terapiatkin saatiin selville ja meidän standardiviikko näyttää nyt tältä:



Väleihin tungetaan sit lääkärit ja hammaslääkärit ja leikkideitit ja... se tavallinen elämä.


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Melina30. elokuuta 2012 klo 10.10

    Teillä on toimintarikas syksy, onnea koulun aloitukseen! Ja paljon unihiekkaa M:lle. Meillä vielä haaveissa tuollaiset kaupassakäynnit poikien kanssa, mutta kaikki aikanaan.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi30. elokuuta 2012 klo 10.56

    Sama juttu ... Ei olis meidänkään tuplien kanssa voinut tuossa iässä vielä tehdä kauppareissua ilman kärryjä. Huippujuttu siis, että teillä tuo jo sujuu!

    m

    VastaaPoista
  3. Muusa Liinpaa30. elokuuta 2012 klo 11.50

    JOS mulla olis ollut M mukana en tosiaankaan olis edes yrittänyt moista ja kyllähän ne kaikkea räpelsi, mutta selvittiin kuitenkin. Varmasti ennen kaikkea siksi etten ollut tekemässä koko viikon ruokaostoksia vaan vaan hakemassa pikatäydennystä ja tahranpoistoainetta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....
Lähetä kommentti
Lue lisää

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...
6 kommenttia
Lue lisää

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...
Lähetä kommentti
Lue lisää