Siirry pääsisältöön

suurta ja mahtavaa ja pieni kriisi


Mulla on tunne että pitäis kirjoittaa jotain isoa ja mahtavaa ja merkittävää, vähintään kuitenkin kiinnostavaa ja kuitenkin tosiasia on ettei aina irtoo, ei irtoo suurta ja merkittävää eikä meidän elämä nyt aina niin kiinnostavaakaan ole... aamulla ylös, illalla alas ja siinä välissä terapiaa ja puistoja ja ystäviä ja leikkideittejä ja pieniä ahdistuksia ja pieniä, ja välillä suuriakin iloja ja... tavallista – meidän tavallista.

Tän päivän suurin kriisi taisi olla se meili M:n ja M on siirretty iltapäivä ryhmästä aamupäiväryhmään opettajalta – no eihän se suuressa mitakaavassa mikään kriisi ole, mutta aiheutti kuitenkin melkoisen tapahtumaketjun ja lisävaivaa monelle ihmiselle.  Ainoa mikä tässä käytännössä muuttuu on M:n maanantaiden aikataulu, mutta, mutta... kun mä olin jo ehtinyt postittaa sen SNAPS ilmoittautumiskaavakkeen ja ilmoittaa et se on iltapäiväryhmässä koulussa ja sitten ne terapiat ja nyt sillä on sitten uusi puheterapeutti – en tykkää yhtään – ja se menetti yhden toimintaterapian ja on jonossa jollekin muulle toimintaterapeutille ja jos se sille uudelle toimintaterapeutille pääsee niin sit joudun siirtämään O:n toimintaterapian ja... voi perse sanoisin.

Ainakin heräsin, jos ei mitään muuta.

Looking on the bright side, ryhmä istuu M:lle varmasti sitä vanhaa ryhmää paremmin ja tiedän ainakin kaksi kaveria, jotka ovat samassa ryhmässä – kai. Koulu alkaa 10. päivä ja sitä ennen on tietty joku tutustumisjuttu, veikkaan edeltävää perjantaita. Kolmetoista päivää koulun alkuun!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena....

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion teh...

valokuvissa kaikki on aina hyvin

Jokin aika sitten sain blogiini kommentin, joka jäi kummittelemaan mun mieleen. Kommentti oli ystävällinen ja lyhyt. Se ei haastanut mihinkään, oikeastaan se oli pelkkä toteamus, jossa kirjoittaja sanoi: ”Mä haluaisin elää sun elämää!” Nopeasti voisi vastata, että niin minäkin, mutta jäin silti miettimään sitä mielikuvaa, joka tulee vastaan niin sosiaalisessa mediassa kuin täällä blogissakin. Vuosi 2023 oli monella tapaa haastava, ei raflaavan katastrofaalinen, mutta ehkä enneminkin sellainen hiljaisen haastava. Kukaan ei kuollut – paitsi kissa – ei edes melkein. Kukaan ei sairastunut vakavasti – paitsi koira, mutta sekin on hallinnassa. Kaikki on ihan hyvin, vaikka oli hetkiä, kun teki mieli heittää hanskat tiskiin. Toisaalta vuosi oli myös ihana, ja kun katsoin taaksepäin, keräillen kuvia tähänkin kirjoitukseen ajattelin, että mulla on tosiaan aika ihana elämä. Olemme monessa etuoikeutettuja ja moni antaisi varmasti paljon saadakseen elää sellaista elämää kuin ne valokuvien tarinat k...