suurta ja mahtavaa ja pieni kriisi

Mulla on tunne että pitäis kirjoittaa jotain isoa ja mahtavaa ja merkittävää, vähintään kuitenkin kiinnostavaa ja kuitenkin tosiasia on ettei aina irtoo, ei irtoo suurta ja merkittävää eikä meidän elämä nyt aina niin kiinnostavaakaan ole... aamulla ylös, illalla alas ja siinä välissä terapiaa ja puistoja ja ystäviä ja leikkideittejä ja pieniä ahdistuksia ja pieniä, ja välillä suuriakin iloja ja... tavallista – meidän tavallista.

Tän päivän suurin kriisi taisi olla se meili M:n ja M on siirretty iltapäivä ryhmästä aamupäiväryhmään opettajalta – no eihän se suuressa mitakaavassa mikään kriisi ole, mutta aiheutti kuitenkin melkoisen tapahtumaketjun ja lisävaivaa monelle ihmiselle.  Ainoa mikä tässä käytännössä muuttuu on M:n maanantaiden aikataulu, mutta, mutta... kun mä olin jo ehtinyt postittaa sen SNAPS ilmoittautumiskaavakkeen ja ilmoittaa et se on iltapäiväryhmässä koulussa ja sitten ne terapiat ja nyt sillä on sitten uusi puheterapeutti – en tykkää yhtään – ja se menetti yhden toimintaterapian ja on jonossa jollekin muulle toimintaterapeutille ja jos se sille uudelle toimintaterapeutille pääsee niin sit joudun siirtämään O:n toimintaterapian ja... voi perse sanoisin.

Ainakin heräsin, jos ei mitään muuta.

Looking on the bright side, ryhmä istuu M:lle varmasti sitä vanhaa ryhmää paremmin ja tiedän ainakin kaksi kaveria, jotka ovat samassa ryhmässä – kai. Koulu alkaa 10. päivä ja sitä ennen on tietty joku tutustumisjuttu, veikkaan edeltävää perjantaita. Kolmetoista päivää koulun alkuun!