Siirry pääsisältöön

projekteja sunnuntaina


Voimaannuttavan – siis oikeesti – jumalanpalveluksen jälkeen on hyvä käydä päivän projektin/projektien kimppuun... Lasten kylppärin lattia, M:n huoneen järjestely,  askartelutarvike-peli-piirustusvälinehyllykön verho ja omenapiirakka. Tätä kirjoittaessa on se eka projekti saatettu loppuun ja lasten kylpyhuoneessa on vihdoinkin uusi lattia – tuumailuun meni vaan yhdeksän kuukautta.

Lattia ennen



Tää naulakko on kiertänyt meidän mukana monta, monta vuotta...
se on vaihtanut väriä ja ollut milloin eteisessä, keittiössä ja nyt kylppärissä. 

Uusi lattia ja uudet matot




Poikien kerrossänky pistettiin eilen takaisin kasaan ja jannut siirrettiin taas vaihteeks samaan huoneeseen. Tämän projektin nimi on ”M omaan sänkyyn nukkumaan”. Pojat nukahti eilen suuremmitta hulinoitta ja kun nappasit tikkaat pois saatiin päikäritkin hoidettua, JA jopa K nukahti kun siellä yläsängyssä ei nyt niin hirveesti ole tekemistä ja broidi veti zetaa alasängyssä... M on innostunut suunnitelmasta. Mä nukun patjalla M:n huoneen lattialla seitsemän yötä ja sen jälkeen siirryn patjalla loftiin ja vähitellen – toivottavasti – omaan sänkyyni. Yllättäin M itse totesi, että jos hän oppii nukkumaan omassa sängyssä ei hänen ehkä tarvitse mennä sinne unitutkimuksiin. Wau!!!! Lapsi tajuaa selkeesti syyseuraussuhteen ja pystyy vielä järkeilemäänkin tän asian ja motivoimaan sillä itseään. Ehkä meillä on nyt ensimmäistä kertaa ne onnistumisen ainekset kasassa.

Putkassa taas kerrossänky ja M:n autosysteemit tikkaissa... 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän