perjantai 24. elokuuta 2012

se on AINA iholla


Pizzataikinan kohoamista odotellessa ja viinilasin voimalla jatkan pohdintaa elämästä...

M ja L pelaa Brion Liukumäkipeliä ja mä kuuntelen niitten juttuja sivukorvalla – samalla pohtien, että toi tyttö on huomattavasti miellyttävämpi aina käytyään psykologilla... mitäköhän siitäkin pitäis päätellä. Hyvä psykologi vai huonot vahemmat vai vähän molempia?

Pojat on nukkumassa, O istui Stokkessaan jo viiden jälkeen ulisten vuorotellen ruokaa ja unta: ”Mammaaaaaaaaaa, night-night..... mammaaaaaaa, hungryyyyyyyyy, mammaaaaa night-night....!” Perjantain kunniaksi kananuggetteja – toki kokojyvä maissia ja oikeeta kanaa – ja verkkomelonia ja jätkät unille sanoin.... ”Good night, don’t let the bed bugs bite. Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. I love you! Minä rakastan sinua! Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen” Pusut päälle ja ovi perässä kiinni.

Kysyin eilen M:ltä mitä se ”Minä rakastan sinua” tarkoittaa, eikä sillä ollut sinisenharmaata aavistustakaan... Tänään huutelin lapsia ”S-Y-Ö-M-Ä-Ä.N!!!!!!!!!!”, eikä yksikään ilmestynyt paikalle... toistin saman, yhtä heikolla lopputuloksella ja lopulta karjaisin ”D-I-N-N-E-R, N-O-O-O-O-W!!!!!!!!”  ....ja alle 30 sekunnissa kaikki istui pöydässä. Meillä puhutaan englantia – oikeesti.

M:n SNAPS (autismiluokka) ilmoittautumiskaavake tuli tänään postissa. Eka varsinainen SNAPS-päivä on syyskuun 18. ja edeltävänä perjantaina on tutustuminen koulukavereihin ja opettajiin. Tästä päättelin, että koulu alkaa syyskuun 10. ja SNAPS viikkoa myöhemmin.  Tuskin maltan odottaa... oikeesti! Enää 16 päivää koulun alkuun... Mä luin tänään yhden kahden autistisen lapsen äidin blogia ja tajusin taas kerran, että ehkä mä sittenkin oon ihan normaali kun en jaksa lukea iltasatuja lapsilleni vaan alan neljän jälkeen odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Tajusin, että on muitakin, jotka elää maailmassa jossa lapsi on iholla heräämisestään nukkumaanmenoon, eikä päästä irti hetkeksikään, ei yhdeksi pieneksi hetkeksi, ei kertaakaan, yhtenäkään päivänä, ikinä... Neljä vuotta, neljä kuukautta, seitsemän päivää, kaksitoista tuntia – iholla. Aamusta iltaan ja useimmiten öisinkin. Aina. Se on aika raskasta aina välillä ja 22.5 viikkotuntia koulua on siihen tervetullut ja odotettu tauko.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kokeillaan miten tää kommentointi sujuu näin... Kerro mitä mietit. Jos et halua rekisteröityä, olet tervetullut laittamaan mulle sähköpostia tahdonasiat@gmail.com, tai kommentoimaan Facebookin kautta.