Pizzataikinan
kohoamista odotellessa ja viinilasin voimalla jatkan pohdintaa elämästä...
M ja L pelaa
Brion Liukumäkipeliä ja mä kuuntelen niitten juttuja sivukorvalla – samalla pohtien,
että toi tyttö on huomattavasti miellyttävämpi aina käytyään psykologilla...
mitäköhän siitäkin pitäis päätellä. Hyvä psykologi vai huonot vahemmat vai vähän molempia?
Pojat on
nukkumassa, O istui Stokkessaan jo viiden jälkeen ulisten vuorotellen ruokaa ja
unta: ”Mammaaaaaaaaaa, night-night..... mammaaaaaaa, hungryyyyyyyyy, mammaaaaa
night-night....!” Perjantain kunniaksi kananuggetteja – toki kokojyvä maissia
ja oikeeta kanaa – ja verkkomelonia ja jätkät unille sanoin.... ”Good night,
don’t let the bed bugs bite. Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia. I
love you! Minä rakastan sinua! Levolle lasken luojani, armias ole suojani, jos
sijaltain en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Aamen” Pusut päälle ja ovi perässä
kiinni.
Kysyin eilen
M:ltä mitä se ”Minä rakastan sinua” tarkoittaa, eikä sillä ollut sinisenharmaata
aavistustakaan... Tänään huutelin lapsia ”S-Y-Ö-M-Ä-Ä.N!!!!!!!!!!”, eikä
yksikään ilmestynyt paikalle... toistin saman, yhtä heikolla lopputuloksella ja
lopulta karjaisin ”D-I-N-N-E-R, N-O-O-O-O-W!!!!!!!!” ....ja alle 30 sekunnissa kaikki istui
pöydässä. Meillä puhutaan englantia – oikeesti.
M:n SNAPS
(autismiluokka) ilmoittautumiskaavake tuli tänään postissa. Eka varsinainen
SNAPS-päivä on syyskuun 18. ja edeltävänä perjantaina on tutustuminen
koulukavereihin ja opettajiin. Tästä päättelin, että koulu alkaa syyskuun 10.
ja SNAPS viikkoa myöhemmin. Tuskin
maltan odottaa... oikeesti! Enää 16 päivää koulun alkuun... Mä luin tänään
yhden kahden autistisen lapsen äidin blogia ja tajusin taas kerran, että ehkä
mä sittenkin oon ihan normaali kun en jaksa lukea iltasatuja lapsilleni vaan
alan neljän jälkeen odottamaan nukkumaanmenoaikaa. Tajusin, että on muitakin,
jotka elää maailmassa jossa lapsi on iholla heräämisestään nukkumaanmenoon,
eikä päästä irti hetkeksikään, ei yhdeksi pieneksi hetkeksi, ei kertaakaan,
yhtenäkään päivänä, ikinä... Neljä vuotta, neljä kuukautta, seitsemän päivää,
kaksitoista tuntia – iholla. Aamusta iltaan ja useimmiten öisinkin. Aina. Se on
aika raskasta aina välillä ja 22.5 viikkotuntia koulua on siihen tervetullut ja
odotettu tauko.
Kommentit
Lähetä kommentti